Korkeakoulun johdon katseet suuntaavat kauas tulevaan. Ja kun hahmoteltu aikakausi koittaa, sitä maalaillut visio on hautautunut vähin äänin ja vaihtunut uuteen.
"Tavoitteena on, että Aalto-yliopisto kuuluu maailmanluokan yliopistojen joukkoon 2020 mennessä", sanotaan Aalto-yliopiston nettisivuilla yliopiston tavoitteesta. Tänä päivänä katse näyttää siintävän kauas mutta niin se on siinnyt aiemminkin.
TKK:lla on aina maalailtu tulevaa. Ja Suomessa kauan ennen korkeakoulua. Historiantutkija Panu Nykänen mainitsee suomalaisen Johan Gadolinin tehneen ensimmäisen teknillisen alan tulevaisuusvision vuonna 1802. Silloin tosin ei puhuttu vielä minkään yliopiston "missiosta" vaan "teknillisen opetuksen tarpeesta".
Nykänen muistuttaa, että Aalto-yliopiston ajatus on vanha. Kaupallisen ja teknillisen opetuksen liittäminen samaan kokonaisuuteen oli esillä esimerkiksi 1850-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Polyteknillisen Opiston toimintaa suunniteltaessa.
Seuraavan kerran teknillisen alan kehittämisen tarve nousi yleisemmin esiin 1892 Qvistin ja Palménin muistiossa. Se oli Nykäsen sanoin "Teknillisen korkeakoulun ensimmäinen strategia", koska siinä määriteltiin korkeakoulun tarkoitus ja suhteet ympäröivään maailmaan sekä muutostarpeet ja niiden syyt. Korkeakoululle vaadittiin muun muassa lisää opettajia, tieteellistä työskentelyä, opiskelijoille lisää valinnanvapautta ja määrärahoja matkustamiseen.
"Jos asiakirjat kirjoitettaisiin nykykielelle ja pistettäisiin nykyisten tulevaisuusvisioiden rinnalle, niitä ei erottaisi nykyisistä mietinnöistä", Nykänen kuvailee.
Kehitystyö on ollut jatkuvaa. Polyteknillinen Opisto muutettiin 1908 Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi. Emil J. Simola laati muun muassa vuonna 1927 laajan mietinnön teknillisen opetuksen uudelleen järjestämiseksi. Martti Levón kirjoitti 1952 mietinnön TKK:n tulevaisuudesta sodanjälkeisessä maailmassa, jossa tekniikan tutkimus ja opetus oli saanut aivan uuden merkityksen osana kansainvälistä kaupallista ja poliittista kilpailua.
"Kaikkien missioiden ja visioiden äidiksi" Nykänen luonnehtii Jaakko Raholan vuonna 1956 kirjoittamaa puhetta, joka määritteli tekniikan roolin, sen tehtävät ja vastuut yhteiskunnassa.
1970-luvulla tulevaisuusvisioista tuli peruskauraa. 1980-luvulla muodostettiin Teknillisen korkeakoulun kehittämisyksikkö, jonka päätehtävänä oli laatia suunnitelmia, joita tuotettiin vuosittain kymmensenttinen nippu.
Suurimmat visiot koskevat aina pitkän aikavälin tapahtumia. "Pääsääntöisesti aina ne, jotka luovat tavoitteen, tuskin koskaan näkevät niiden toteutuvan", Nykänen toteaa.
Visioita on tehty erilaisilla aikajänteillä. Kehittämisyksikön Teknillisen korkeakoulun tutkimustoiminnan strategiassa asetetaan tavoitteita kahden-kolmen ja viiden-kymmenen vuoden päähän. Aalto-yliopistossa tähtäin on reilun kymmenen vuoden päässä.
"Aikajänteen pitää olla riittävän pitkä", Aalto-yliopiston visiota pohtineen työryhmän vetäjä, professori Jukka Seppälä sanoo. "Jos ajatellaan nyt sisään tulevia opiskelijoita, niin he valmistuvat vasta pitkällä ensi vuosikymmenen puolella. Toimenpiteiden, jotka tehdään nyt Aalto-yliopistoa muodostettaessa, vaikutus alkaa näkyä vasta vuosikymmenen loppupuolella."
Vuosi 2020 ei ole eksakti mutta hyvän mittainen. Strategisten suunnitelmien pitää koskea lähivuosia mutta niiden tavoittelemat tulevaisuuskuvat toteutuvat vasta paljon myöhemmin. "Ei tulevaisuusvisioita voi tehdä kerran kymmenessä vuodessa, vaan sen täytyy olla elävä prosessi."
Vuonna 2006 laadittiin Teknillisen korkeakoulun yhä voimassaoleva strategia, jonka tähtäimessä oli vuosi 2015, Kehittämisyksikön suunnittelupäällikkö Matti Apajalahti kertoo. TKK:n on tarkoitus olla ensivuosikymmenen puolivälissä kansainvälisempi, laadukkaampi, yhteiskunnalliselta vuorovaikutukseltaan aktiivisempi ja paremmin digitalisoitu korkeakoulu.
Visioilla eri aikakausina on paljon yhteistä. Niiden päälinjat ovat toteutuneet hämmästyttävänkin tarkasti, tosin pitkää pidemmällä aikataululla.
Poikkeuksiakin on, varsinkin yksittäisten hankkeiden kohdalla. Vielä vuonna 2001 Keilaniemeen puuhattiin täyttä vauhtia "kansainvälistä IT-yliopistoa". Culminatum Oy:n Helsinki Consulting Groupilta tilaama selvitys esitti, että hanke etenisi kiireisesti, ja yliopisto aloittaisi opetuksen 2002 syksyllä. Yliopisto olisi ottanut enintään 500 opiskelijaa, jotka olisi koulutettu tieteen kandidaateiksi 1,5 vuodessa. Esitys meni eduskuntaan asti, joka lopulta hautasi aloitteen.
Entä millainen TKK:n pitäisi olla tänä päivänä? Siis entisten tulevaisuusvisioiden mukaan. TKK:n vuosina 1994-2003 virassa ollut rehtori Paavo Uronen laati vuonna 2001 puheen Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 2010.
"Me haluamme olla todellinen huippuyliopisto, Euroopan MIT." Suunnitelma asettaa tavoitteeksi, että Teknillinen korkeakoulu on vuoteen 2010 mennessä Euroopan kymmenen parhaan tekniikan yliopiston joukossa.
Aalto-yliopisto ei kuulunut Urosen näkemyksiin tulevaisuudesta. "Teknillinen korkeakoulu vuonna 2010 on edelleenkin valtion yliopisto; en usko yksityistämisen tai säätiöittämisen olevan mahdollista, sillä tarvittavaa pääomaa lienee mahdoton saada."
"Silloin se ei näyttänyt mahdolliselta mutta se tilanne on muuttunut", Uronen toteaa kahdeksan vuotta myöhemmin. Hän oli ollut aikaansa edellä. Hän oli esittänyt jo vuonna 1995 opetusministerille yhdessä Jorma Ollilan kanssa, että TKK:sta tehtäisiin säätiöyliopisto. Opetusministeri kuitenkin tyrmäsi ajatuksen, koska ei nähnyt siitä mitään hyötyä.
Vuotta myöhemmin Uronen esitti, että TKK ja Helsingin kauppakorkeakoulu yhdistettäisiin, mutta tämän esityksen tyrmäsi kauppakorkeakoulu.
Nyt näemme, mitä hylätyille ehdotuksille tapahtuu, kun aikaa on kulunut miltei 15 vuotta.
Janne Luotola
