Automaatio- ja systeemitekniikan osastolla opiskeleva Jussi Näveri on työskennellyt kaksi kesää vanginvartijana. Hän päätyi fuksivuotensa jälkeen Sörkkään eli Helsingin vankilaan samassa joukkueessa lentopalloa pelaavan kaverinsa kautta. ”Minulle kerrottiin, että vanginvartijoista olisi tulevana kesänä pulaa, ja ajattelin että kokemus tällaisesta työstä voisi olla arvokas”, Näveri kertoo. Toisen opiskeluvuotensa jälkeen hän etsi jo oman alan kesätöitä, mutta koska niitä ei löytynyt, vankilassa vierähti toinenkin kesä.

”Aluksi vankilan käytävät tuntuivat todella sokkeloisilta”, Näveri sanoo. Kesätyö alkoi viikon kestävällä perehdyttämisjaksolla. Sen aikana uusille vartijoille selitettiin työhön liittyvät rutiinit ja velvollisuudet. Koulutuksessa myös voimankäytön periaatteet tulivat selviksi.

Näveri kertoo, että vanginvartijan työn keskeisin osa on läsnäolo vankien keskuudessa. Vartijaa tarvittiin aina, kun vangin piti siirtyä paikasta toiseen, esimerkiksi ulkoilemaan tai tapaamaan omaisiaan. Arkeen kuului paljon rutiineita: ”Aamupalalle lähdettäessä avattiin sellien ovet ja tarkistettiin, että kukaan ei ole karannut.”

Vankilassa oli monta Näveriä isompaa miestä vankina, ja vartijan työhön kuuluu paljon komentelua. ”Itseäni isompien käskeminen ei tuntunut kummalliselta, ajattelin sen vain kuuluvan työhöni. ”

Vartijan roolissa vankilassa liikkuminen ei muutenkaan pelottanut Näveriä – vartijoiden kimppuun ei käyty. ”Rangaistus vartijaan kajoamisesta olisi ollut niin ankara, että kukaan vangeista ei sellaista harkinnut”, Näveri kertoo. Hänen puheistaan kuitenkin ymmärtää, että kesävartija joutui muutaman kerran osallistumaan tiukkoihinkin tilanteisiin – tarkemmin Näveri ei kuitenkaan kerro, koska vankien asioista ei saa puhua.

Vankilan rutiinien lomassa vartijat ehtivät käydä kerran päivässä kuntosalilla. ”Pitemmän päälle työ toisti itseään aika nopeasti. Ei siitä pidempiaikaista ammattia itselleen toivoisi.” Näveri kertoo, että tietyt asiat jäivät mieleen muita paremmin: ”Eniten tunteita herättivät tilanteet, joissa vangit tapasivat omaisiaan.”