Useimmissa kesätöissä hiki nousee pintaan, mutta joskus tekemistä on annosteltu liian vähän. Pyysimme teekkareilta kokemuksia puuduttavista ja pitkästyttävistä kesätöistä.



Opiskelujen ensimmäisenä kesänä olin Valmetilla paperikoneita tekemässä vuorotöissä. Kesäiltoina saattoi käydä niin, että koko valtavassa tehtaassa ei ollut kuin muutama duunari töissä. Minä ajoin nosturia, mutta kun ei ollut ketään mitään tekemässä, ei tarvittu nosturiakaan. Tehdashalleissa oli kolmipyöräisiä potkulautoja, joilla pääsi pitkin tehtaan autioiden käytävien sileitä lattioita hyvää vauhtia. Potkulautaralli pelasti monta iltaa.
Mies, 26 Olin varastolla, missä oli työntekijöitä varsin vähän. Lakaisin harjalla ja rikkalapiolla koko hehtaarihallin. Opiskelin 1000-sivuisen Taru sormuksen herrasta ja Tekniikan maailman vuosikerrat 1984–86 melkein ulkoa.
Mies, 27 Tein toimistohommia, joita nakitettiin minulle aivan liian vähän. Tekemättömyys unetti, ja olisin mieluusti vaikka nukkunut kokoushuoneen sohvalla. Ahkeran kesätyöläisen ei kuitenkaan sovi näyttää laiskalta, joten kehitin kaikenlaista ajanvietettä tietsikan äärellä. Naputtelin koulutöitä, osallistuin etenkin iltapäivälehtien keskusteluryhmiin ja tyhjensin kahden sähköpostini inboxit, joihin oli talven mittaan kertynyt lähemmäs tuhat viestiä molempiin. Kävin suihkussakin työajalla.
Nainen, 23 Olin töissä tehtaalla ja yritin aina näyttää siltä, että on tekemistä. Jos ei ollut kiire, en yrittänyt käyttää aikaa tehokkaasti. Esimerkiksi näytteen seulonta kesti 15 minuuttia, ja saatoin jutella koneenkäyttäjän kanssa tai kerätä kukkakimpun toimistoon. Jos keksin jonkin työtä helpottavan apuvälineen, suunnittelin ja valmistin sellaisen. Sivussa ylimääräisenä saattoi tulla itsellekin jotain pientä. Loppukesästä hahmottelin myös opintosuunnitelmaa, kuten varmaan moni muukin.
Nainen, 22 Odotin innolla kesätöihin pääsyä oman alani parhaisiin kuuluvaan tutkimuslaitokseen. Olin tehnyt jo parina edellisenä kesänä kokeellista tutkimusta, ja nyt oletin pääseväni todella tekemään ”työtä jolla on merkitystä”. Kesän aikana en saanut kuitenkaan koskea yhteenkään tutkimuslaitteeseen, vaan tein huoneessani itsekseni koko kesän tiedonhakuja ja kirjallisuustöitä. Lisäksi paikassa oli tunnin normaalia pidemmät työpäivät, mutta normaali palkkataso.
Nainen, 24 Olin projektihommissa eräässä suurehkossa konsernissa. Pomo, ja oikeastaan melkein koko muu osaston porukkakin, jäivät pitkille lomille juhannuksen jälkeen. Töihin jäin minä, kaksi muuta kesäharjoittelijaa ja satunnaisia muita. Jatkoin siinä sitten projektien tekemistä, mutta hyvin pian huomasin, ettei hommia saa millään ilveellä venytettyä niin paljoa, että töitä riittäisi lomien yli, puhumattakaan koko kesästä. Erilaiset pienet nettipelit tulivat kesän aikana tutuiksi, kuten myös pari keskustelupalstaa.

Koska toimistolla kuitenkin aina silloin tällöin kävi joku haahuilemassa, piti selusta turvata yllättävien vieraiden varalta. Otin kuvaruutukaappauksen avoinna olevasta Excel-taulukosta ja tein siitä Windowsin työpöydän taustakuvan. Lisäksi asetin hiiren rullapainikkeen painalluksen pienentämään kaikki avoinna olevat ikkunat. Aina askelten kopinaa kuullessani painoin hiiren rullaa ja aloin hyvin vakuuttavasti tutkia taustakuvana olevaa Excel-taulukkoa.

Onneksi tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Pomon palattua lomalta kävin pyytämässä lisää töitä, ja loppukesä kuluikin oikein rattoisasti töiden merkeissä.
Mies, 24

Olin joitakin vuosia sitten kesätöissä eräässä vartiointiliikkeessä. Työvuorot olivat keskimäärin 15-tuntisia, mutta kierrettäviä paikkoja ja tekemistä kyllä riitti. Toisaalta ainoan virkistäytymismahdollisuuden tarjosivat yöhuoltamot ja erityisesti niiden burger-ravinto sekä seisonut kahvi. Aamulla vuoron loppuessa saattoi vähän pakissa kiertää.
Mies, 23 Olin isossa elektroniikkafirmassa hissipaneeleita putsailemassa. Työpaikalla oli iso tavarahissi, johon työkaverini nostatti puoleen väliin nukkumaan vaikeina aamuina.
Mies, 24 Muutamia vuosia sitten olin töissä eräässä virastossa, jossa työtehtäviini kuului tulevien hakemusten rekisteröinti. Hakemuksia tippui muutamia päivässä, eikä niiden koneelle kirjoittelu kestänyt kuin muutamia minuutteja. Kävin kysymässä, mitä voisin tehdä jäljelle jäävän ajan, ja sain tehtäväkseni kuolleiden ihmisten poimimisen pois arkistosta. Arkisto oli valtava halli täynnä pölyisiä mappeja – mappeihin koskeminen muutti sormet harmaiksi.

Tekemistä siis oli, mutta kuolleiden poimiminen arkistosta oli tappavan tylsää: seuraava nimi listasta ja selkä kyyryssä lattian rajaan kurottelemaan oikeaa mappia. Ei tarvinnut montaa mappia etsiä, kun alkoi jo kaivata mitä tahansa muuta tekemistä.

Aina aamulla töihin tullessa ensimmäinen ajatus oli: ”Olisipa niitä uusia hakemuksia tullut paljon…”
Mies, 22

Koonnut Elina Mattila
Kuva: Tuomas Siitonen