Keksijä näkee parantamista arkipäiväisissä asioissa ja kyseenalaistaa perinteiset tavat tehdä asioita. Keksimisellä voi myös rikastua, mutta se vaatii tuuria ja oikeanlaista luonnetta.



Sanasta ”keksijä” monelle tulee mieleen sarjakuvien sivuilla seikkaileva Pelle Peloton, jonka tuotokset johtavat usein katastrofiin. Helsingin Keksijät ry:n puheenjohtaja Pekka Turunen ei kuitenkaan muistuta tunnettua sarjakuvahahmoa. Avatessaan kerrostaloasuntonsa oven Pitäjänmäellä hän vaikuttaa tavalliselta töissä käyvältä mieheltä. Harvemman silmiin kuitenkaan syttyy omasta ammatistaan kertoessa samanlainen palo kuin Turuselle – hän elättää itsensä keksimällä.

Pekka Turunen ei puheessaan juuri käytä sanaa ”keksintö”. Hän puhuu mieluummin innovaatioista. ”Pelle Peloton -sarjakuvat ovat pilanneet aika paljon. Jos puhutaan keksijöistä, ihmiset eivät tajua, mistä oikeasti on kysymys. Kaikki nykypäivän välineet ja työpaikat perustuvat jollain tavalla patentteihin.” Turusen pöytälaatikossa majailee useampi sata vielä toteutumatonta ideaa. Myös patentteja hänen nimiinsä on kertynyt useita. 1970-luvun alussa Turunen oli mukana perustamassa Suomen Keksijäin Keskusliiton alaosastoa pääkaupunkiseudulle. Nykyään Helsingin Keksijät ry:llä on muutamia satoja jäseniä.
Turusen puheesta ymmärtää, että yhdistyksellä on tärkeä rooli samanhenkisen porukan kohtaamispaikkana. ”Järjestämme kuukausikokouksia ja myllytysiltoja, joissa käymme läpi uusia ideoita. Aktiivisen porukan iät ja koulutustaustat vaihtelevat paljon.” Mukana yhdistyksessä on esimerkiksi lääkäri, joka on kehitellyt uudenlaista silmänpainemittaria. Myös kaikkein tavallisimman purkin­avaajamallin keksijä on Helsingin Keksijöiden jäsenlistalla.
Pekka Turunen kertoo, että Suomessa on muutamia kymmeniä ihmisiä, jotka elättävät itsensä päätoimisesti keksinnöillä. Ammatti tarkoittaa käytännössä jonkinasteista yksityisyrittäjyyttä: ideoita voi tuotteistaa oman yrityksen kautta tai niitä voi myydä muille.
Yhdistyksessä voi olla mukana, vaikka ei haluaisikaan kaikkia ideoitaan myytäviksi tuotteiksi asti. ”Jäseninä on paljon ihmisiä, jotka vain harrastavat keksimistä”, Turunen toteaa.

Uusi idea syntyy harvoin tyhjästä. Yleensä tarvitaan ongelma, joka halutaan ratkaista, tai asia, joka kaipaa kehittämistä. Pekka Turusen mielestä ongelman näkeminen on jo puoliksi valmis idea. ”Kaikki lähtee tyhmien ja yksinkertaisten kysymysten esittämisestä.” Turunen kertoo Helsingin Keksijöiden vierailusta Koneelle, jossa heille esiteltiin liukuportaiden toimintamenetelmiä. ”Jossain vaiheessa päässäni välähti, ja ihmettelin ääneen, että eihän siinä ole mitään järkeä kuljettaa ihmisiä sähkön avulla alas, kun painovoimakin hoitaisi saman työn.” Turusen kaverit tönivät häntä ja sanoivat jälkeenpäin, ettei ajatusta välttämättä olisi kannattanut lausua ääneen liukuportaita valmistavassa yrityksessä. Nykyään valmistetaan myös ilman perinteistä sähkömoottoria alaspäin kuljettavia portaita.
Yksinkertaiset ideat voivat joskus olla kaikkein parhaita. Muutamia vuosia sitten hierova suihku oli kylpyhuonemarkkinoiden hittituote. Hierovassa suihkussa vesi lentää kovalla paineella ja siten stimuloi väsyneen selän hermoja. Turusen mieleen pälkähti kerran, että hermoärsytystä voi saada aikaan toisellakin tavalla. Hän kehitti suihkun, jossa osasta rei’istä suihkuaa kylmää ja osasta kuumaa vettä. ”Tämä saa aikaa kihelmöivän tunteen”, hän selittää. Suihkuja valmistava yritys osti Turuselta yksinoikeudet tuotteeseen.
Joskus omatkin ideat saattavat tuntua liian kummallisilta. ”Mieleeni tuli kerran, että kun on olemassa kaikenmaailman autopesuloita, miksei voisi olla myös ihmisenpesukonetta.” Turusen idea kuitenkin jäi. Muutamaa vuotta myöhemmin hän sai lukea lehdestä, että Ranskassa ihmisten pesuun tarkoitetut automaattisuihkut ovat hittituote.
”Järjestyksen ja kaaoksen rajamailla uudet ideat syntyvät herkimmin”, Turunen kertoo. Illalla sängyssä valojen sammuttamisen jälkeen on usein tällainen hetki. Monelle tunne on varmasti tuttu – uni ei tahdo tulla jonkin innostavan asian pyöriessä mielessä. ”Yöpöydällä täytyy aina pitää muistilehtiö ja kynä valmiina, jos sattuu tulemaan hyvä idea”, Turunen sanoo. Hänen mukaansa on tärkeää, että jää miettimään näkemiään asioita eikä vain imuroi kaikkea ympäristön tarjoamaa sellaisenaan.
Turunen tietää myös, miten järjestyksen ja kaaoksen rajapinta voidaan saavuttaa keinotekoisesti: ”Keksijäporukalla 2–6 oluen jälkeen ideoita syntyy yleensä kaikkein parhaiten.”

Idean matka valmiiksi keksinnöksi on pitkä. ”Prototyyppivaiheeseen toteutetuista odottavista ideoista pitää valita lupaavimmat”, Turunen kertoo. Kun uutta ideaa aletaan työstää, aivan aluksi on syytä kävellä patenttitoimistoon, jossa patenttiasiamies tekee uutuustutkimuksen. Asiamiehet ovat tehneet vaitiololupauksen, joten idean voi turvallisesti kertoa heille. Uutuustutkimus patenttiasiamiehen tekemänä maksaa jonkin verran, ja sen tuloksena voi selvitä, että vastaavan idean on jo joku muu keksinyt. Tutkimuksen voi tehdä myös itse, jos haluaa säästää rahaa. Patenttihakemuksen jättämisen jälkeen ideaa ei enää voi kukaan muu varastaa.
Keksinnön alkutaipaleella rahoitusta voi hakea Keksintösäätiöltä, joka tukee kaikkein lupaavimpia ideoita. Patentin saaminen omiin nimiin saattaa kuulostaa hienolta. ”Sellaisen voi saada kuka tahansa”, Turunen kuitenkin tyrmää. Hän selittää, että omissa nimissä oleva patentti on oikeastaan rasite, koska siitä joutuu maksamaan vuosittain. Patentti pitäisi saada tuottamaan rahaa.
Turunen on itse yrittänyt markkinoida muutamia tuotteitaan. Markkinointityö on kuitenkin raskasta ilman kunnon organisaatiota ja vaatii paljon aikaa. ”Tuntuu, että se pitäisi jättää alan ammattilaisille ja keskittyä siihen, mitä itse osaa parhaiten”, keksijä toteaa.
Keksinnöillä voi ansaita monin tavoin. Turusen kokemuksen perusteella järkevimmäksi on osoittautunut keksinnön myyminen oikean alan yritykselle. Patentista voi luopua kertakorvausta vastaan, tai keksijä voi sopia tuotteen menestykseen sidotusta palkkiosta. ”Yrittämisessä on aina riskinsä. Patentin myymisessä sitä ei ole.” Tietenkin harmittaa, jos joku muu ansaitsee miljoonia idealla, josta on luopunut halvalla.

Jotta keksijä saisi elantonsa keksinnöistään, täytyy hänen osata muutakin kuin ideoiden suoltaminen. Turusen mukaan sosiaaliset taidot ratkaisevat paljon: ”Henkilökemiat vaikuttavat merkittävästi siihen, ottaako keksintö tulta alleen vieraassa yrityksessä.”
Aina ei riitä, vaikka keksinnöllä pystyttäisiin pelastamaan ihmishenkiä. Vuosia sitten Turunen kehitti juniin tarkoitetun turvatyynyn. Tyyny olisi lauennut automaattisesti tilanteissa, joissa esimerkiksi auto tai ihminen seisoo raiteilla tasoristeyksessä. ”Tyynyä testattiin paljon, ja sen laskettiin pelastavan vuodessa noin 20 henkeä.” Pekka Turunen kertoo, että neuvottelut tuotteen käyttöönotosta eivät kuitenkaan usean mukana olleen tahon takia edenneet jouhevasti. ”Kun aikaa ja omaa rahaa on mennyt riittävästi, kyllästyy joskus idean ajamiseen, vaikka tietäisikin sen olevan hyvä.”

Helsingin Keksijöillä on Ruskeasuolla paja, jossa jäsenet saavat nikkaroida ideoitaan konkreettisiksi esineiksi. Kun saavumme Turusen kanssa ilta-aikaan paikalle, keksijöiden tiloissa on hiljaista ja paikalla on vain muutama ihminen. Koneita tiloista löytyy sitäkin enemmän: arsenaali käsittää kaikki perustyökoneet hitsauslaitteista sorveihin. Laitteita keksijät ovat saaneet lahjoituksina, mutta niitä on myös hankittu itse. Protopajaksi kutsuttu paikka on tässä mittakaavassa ainoa laatuaan Suomessa – oven reunustaa koristaa vuosia sitten tv-ohjelmassa myönnetty ”Suomen paras protopaja” -kyltti.

Pekka Turusta harmittaa, koska keksijät ovat vaarassa menettää hyvällä paikalla sijaitsevat tilansa. Jatkuvasti kasvavat tilavuokrat ovat heille liikaa. ”En oikein ymmärrä, miksi valtio tukee taiteilijoita ja tarjoaa heille tiloja, mutta tällaiseen tarkoitukseen niitä on vaikea saada”, hän toteaa.
Tekninen luovuus ei tunnu olevan yhtä kiinnostavaa kuin kulttuuri. ”Helsingin Sanomissa harvemmin kirjoitellaan keksinnöistä”, Turunen muistuttaa. Uusien ideoiden merkitys kansantaloudelle on kiistatta merkittävä.
Pekka Turusen kaltaiselle tuotekehittäjälle keksijäyhteisö on tarjonnut paljon. ”Keskustelu muiden kanssa saattaa ohjata ideaa oikeille raiteille, ja siten voi säästyä vuosien turhalta puurtamiselta”, hän kuvailee.
Koulutukseltaan Pekka Turunen on teknikko. Hän on aikoinaan tehnyt myös normaalia päivätyötä. Miehen puheista välittyy, että keksiminen voi olla yksinäistä puurtamista ja vastoinkäymisiä vastaan taistelemista. Hän ei kuitenkaan kadu ammatinvalintaansa. ”Jos tästä mentäisiin 30 vuotta taaksepäin, ryhtyisin tähän uudelleen.”

Helsingin keksijät ry. verkossa: www.heke.fi
Keksijöiden valtakunnallinen keskusjärjestö: www.kekery.com