Moni on saattanut kuulla, että Otaniemen maaperä kätkisi sisäänsä tunneleita ja luolia. Villeimmät huhut kertovat, että maan alla olisi peräti armeijan johtokeskus. Eräs tarina kertoo myös, että Otaniemen ja eduskuntatalon välillä kulkisi suora yhdyskäytävä.



Otaniemessä paljon aikaa viettänyt on varmasti pannut merkille liuskat, jotka johtavat maan alle Dipolin vierestä sekä Servin Maijan tieltä. Teiden vieressä olevat tuuletusputket viestivät nekin maan alla olevista rakennelmista. Otaniemen kappelin lähistöllä illansuussa kulkenut on saattanut pohtia, mistä alueella kuuluva voimakas humina kuuluu.
”Otaniemi on aika ontto. Erityisesti kappelin mäen alta löytyy jos jonkinlaista rakennelmaa”, TKY:n hallituksen kylävastaavana toiminut Petri Paavola toteaa. Myös Trinetin ylläpitopuuhissa hääräävälle Paavolalle Teekkarikylän alla kulkevat käytävät ovat tuttuja. Kun Teekkarikylän ensimmäisiä taloja rakennettiin, yhdistettiin samalle alueelle tulevia rakennuksia käytävillä, joihin sähköjohtoja ja vesiputkia voitiin vetää. ”Tunneleiden ansiosta korjaukset ja lisäasennukset ovat helpompia ja halvempia”, Paavola sanoo.

Teekkarikylän vanhimmat talot sijaitsevat Jämeräntaipaleella numeroissa 3, 5 ja 7. Uusiin taloihin tunneleita ei ole enää pitkään aikaan ollut tapana rakentaa.

”Matalissa käytävissä on kohtia, joissa mahtuu hädin tuskin ryömimään”, Paavola sanoo. Hän on vaitelias siitä, kätkeekö kylä alleen muutakin kuin vain verkkopiuhoja. Paavolan hymy kertoo, että jonkinmoisia teekkariperinteitä tunneleihin saattaa liittyä. ”Turvallisuussyistä käytäviin ei ole syytä mennä turhaan”, hän kuittaa ja raottaa pimeyteen johtavaa ovea. Käytävissä ei ole lainkaan valaistusta, ja tunnelissa työskentelevä joutuu tuomaan taskulampun mukanaan.

Servin Maijan tien loppupäässä on ovi, joka johtaa kylän keskellä olevan kukkulan sisään. Pitkän kallioon louhitun ajoliuskan päästä paljastuu kärryllinen metallikoteloihin pakattuja filmejä. Liuskan loppupäässä olevassa toimistossa istuu Timo Muinonen, joka pitää huolta elokuva-arkiston aarteista. Projektipäällikkö Muinonen kertoo, että hyllykilometrejä maan alla on muutama kymmenen. ”Vastikään valmistunut arkiston laajennus tuplasi hyllykapasiteetin”, hän sanoo.

Elokuvat on arkistoitu maan alle osastoihin, joissa on erilaiset olosuhteet – kiven sisässä on neljä erilaista ilmastoa. Kotimaiset värioriginaalit säilytetään kaikkein kylmimmässä, kahdessa asteessa. Muinonen kertoo, että kuusi metriä kallion alapuolella varastotilaa on noin 3000 neliömetriä.

Arkisto on Timo Muinosen mukaan atomipommin kestävä. Paikan käytävätilat on muutettavissa vuorokaudessa väestönsuojiksi. Poikkeustilanteessa elokuvia ei kuitenkaan heivattaisi luolista pihalle: ”Materiaali on äärettömän arvokasta.”

Elokuva-arkiston luolissa ei kuulu kännykkä. Katossa kulkee kuitenkin musta kaapeli. ”Se on Virve-verkon antenni”, Muinonen sanoo. Hän selittää, että turvallisuussyistä viranomaisverkon on kuuluttava luolassa – pelastustilanteessa palomiehet voisivat pitää sen avulla yhteyttä. Siellä täällä näkyy myös vihreitä kaasupulloja. Ne ovat osa halotron-sammutusjärjestelmää, joka tulipalon sattuessa sammuttaisi liekit elokuvaystävällisesti.

”Jos Otaniemessä on puolustusvoimien luolia, ovat kyllä onnistuneet hyvin ne piilottamaan”, vuodesta 1987 Otaniemessä työtään tehnyt Muinonen sanoo. ”Uskoisin tietä­väni, jos täällä jotain armeijan kalustoa olisi.”

Everstiluutnantti Pekka Saariaho Helsingin sotilasläänin esikunnasta kertoo, että armeijalla ei juuri ole omia luolatiloja - kriisitilanteessa muiden omistamia luolia voidaan kyllä ottaa käyttöön. Niitä harvoja tiloja, jotka puolustusvoimat omistaa, käytetään ensisijaisesti johtopaikkoina. ”Luolien sijainti on salassa pidettävää informaatiota”, Saariaho toteaa. Everstiluutnantti ei paljasta, onko Otaniemessä maanalaista armeijaa.

Elokuva-arkiston uudelta puolelta on yhteys Dipolin alla olevaan keskusväestönsuoja 1:een, joka on kapasiteetiltaan Otaniemen suurin suojapaikka. Sisälle mahtuu tarvittaessa yli kuusi tuhatta ihmistä. Otaniemen toinen suuri väestön­suoja on tällä hetkellä VTT:llä tutkimuskäytössä, ja kriisiaikana sinne mahtuisi noin 5500 suojan tarvitsijaa.

Espoon kaupungin varautumispalveluyksikön suunnittelija Markku Arhe kertoo, että Otaniemi kuuluu Tapiolan väestönsuojelupiiriin ja muodostaa siinä oman suojelulohkonsa. Lohkon johtaminen kriisitilanteessa tapahtuisi Dipolin alta, suurimmasta suojasta. Yksittäisen lohkon johtokeskus kerää tietoa alueeltaan ja pyytää tarvittaessa apua kaupungin johtokeskukselta. ”Pelastusjoukkoja ohjataan sinne, missä avun tarve on suurin.”

”Suojan kapasiteettia laskettaessa yhdelle ihmiselle varataan nykyään 0,75 neliömetriä tilaa”, Arhe selittää. Otaniemestä löytyisi kriisitilanteessa suoja­paikka yhteen­sä noin 20 000 ihmiselle – periaatteessa kaikille asukkaille ja työntekijöille. Maanalaisia yhteyksiä Väestönsuojelun asiantuntija Markku Arhe ei ole kuullut huhuja Laajalahden alittavista tunneleista. ”Ei se minusta mahdottomalta kuulostaisi, jos sellainen kuitenkin olisi”, Arhe sanoo. ”Pääkaupunkiseudulla risteilee monenlaista huoltotunnelia”, hän kertoo.

Kun kaikki Otaniemen pienetkin suojaluolat lasketaan yhteen, selviää että erillisiä tiloja on yli 60. Alueen kahden pääsuojan välillä on yhdyskäytävä. Onnistuuko pienempien suojapaikkojen välillä kulkeminen?

”Yhdystunneleista on vaikea sanoa. Jos ei muuten niin ulkokautta kaikkiin tiloihin ainakin pääsee”, Arhe toteaa.