TKY:n laulukirja “Teekkarilauluja” laulettiin vuosijuhlaviikon aluksi läpi Rantsulla ties monennenko kerran noin 40 uutteran laulajan voimin. Pienen punaisen kirjan 288 sivulle mahtuu 271 eri laulua, joten urakkaa riitti ilta kuudesta yhteentoista, vaikka useimmista lauluista laulettiinkin vain pari ensimmäistä säkeistöä.

Suurin osa lauluista on ainakin kaikille sitseillä kävijöille suhteellisen tuttuja, mutta laulukirjaan mahtuu myös lukuisia tuntemattomampia kappaleita. Esimerkiksi laulu numero 250, “Balladi villistä lännestä”, jouduttiin aloittamaan kolmesti alusta, ennen kuin edes suurin piirtein oikea sävel muistui edes muutaman paikalla olijan mieleen.

Koko illan aikana kuitenkin vain yksi laulu jäi kokonaan laulamatta, sillä kukaan ei muistanut KIK:n marssin säveltä, eikä sitä löytynyt myöskään paikalle muistinvirkistykseksi tuoduilta levyiltä. Aikaisempien vuosien laulusessioissa nauhoitetut ”konserttitaltioinnit” ja esimerkiksi Polyteknikkojen kuoron levytykset pitävät huolta perinteiden säilymisestä, mutta perinteiden säilyminen elävinä vaatii aina silloin tällöin laulukirjan läpilaulannan kaltaista kertausta. Tänä vuonna levyjen kuunteluun jouduttiin turvautumaan vain muutaman kerran.

Jos villin lännen balladille löytyi vain muutama epävarma laulaja, vedettiin laulukirjan seuraava biisi, Jori Malmsténin klassikko “Heili Karjalasta” jo aivan toisella tempolla. “Hei, Karjalasta heilin minä löysin, löysin heilin niin pienen herttaisen...” Seuraavana vuorossa ollut “Kuningaskobra” nosti tunnelmaa entisestään. Vaikka ilta oli jo pitkällä ja yli 200 laulettua laulua takana, jaksoivat kiltojen lukkarit, sitsimiehet ja muut laulamista rakastavat teekkarit nostaa äänenpainetta kuuluvaksi rantasaunalta ulos syksyisen pimeään yöhön.

Yksi illan parasmuistisimmista laulajista oli TKY:n varapuheenjohtaja Christian Elg. Moosen kertoo omaksi lempikappaleekseen Polyteknikkojen marssin.

– Se on ehdottomasti paras ja kaunein kaikista.

Christian tuli paikalle vasta sadannen laulun kohdalla, joten laulettavaa jäi ”vain” 170 kappaleen verran. Kurkun kostukkeeksi Rantsulle oli varattu lähinnä vettä ja mehua. Ainakin kerran vuodessa juomalauluja saa laulaa myös selvin päin.

– Jos sitä vetäisi snapsin jokaisen biisin jälkeen, niin tuskinpa tässä olisi päästy 13. laulua pidemmälle, Christian nauraa.

Päivi Känsälä kertoi lempibiiseikseen varsinkin laulukirjan loppupuolelta löytyvät pikkutuhmat laulut ja ”never greenit”.

– Mukavaa kun täällä on niin paljon porukkaa, joka tietää oikeasti miten nämä laulut lauletaan. Yleensä näitä lauletaan niin monella sävelmällä vähän miten sattuu, Päivi kertoi laulu-urakan jälkeen.

Ylioppilaiden lauluperinne elää ja kehittyy jatkuvasti. Monista tutuista kappaleista on olemassa niin lukuisia erilaisia sanoitusversioita, että lauluillassakin sanat meinasivat mennä yhtenään sekaisin.

– Jos kuuntelee jotain levytyksiä vaikka 1980-luvun lopulta, niin huomaa selvästi, miten monet laulut lauletaan nykyisin aivan eri tavalla kuin silloin, Kaarlo Väisänen kertoo.

TKY:n laulukirja uudistuu suhteellisen hitaalla tahdilla. Teekkarilauluihin valittavista kappaleista suuri osa valikoituu kiltojen laulukirjojen kautta.

– Päivän suurimmista hiteistä suuri osa saattaa vanheta täysin viidessä vuodessa. Tästä syystä TKY:n laulukirjaan ei ole varmaan otettu uusimpia hittibiisejä, Kaarlo sanoo.

Vanhoja laulukirjoja keräilevä, itsekin lauluillassa äänensä käheäksi laulanut Kaarlo Väisänen kertoo, että ensimmäinen Tekniikan Ylioppilaiden (eli sittemmin edesmenneen suomenkielisen osakunnan) laulukirja on vuodelta 1929. Kaarlon mukaan tuon ajan laulukirjat eivät juurikaan poikenneet toisistaan yliopistollakaan. Osakuntien laulukirjoissa painotettiin enemmän maakuntalauluja, mutta muuten opiskelijoiden laulu- ja ehkä juhlintaperinnekin oli varsin yhteneväistä. Vuosikymmenten varrella kaikki laulukirjat ovat uudistuneet reippaasti, mutta teekkarit ovat pysyneet ainakin kohtalaisen uskollisina perinteille.

– Monet niistä lauluista, joita teekkarit edelleen laulavat, ovat kadonneet monista muista laulukirjoista. Joku KY:n laulukirja on nykyisin hyvin pitkälti jotain Finnhits-kategoriaa.

Kaarlon mukaan nykyisin käytössä olevassa Teekkarilauluja-kirjan 13. painoksessa vuodelta 1998 on edelleen mukana monia ensimmäisessä laulukirjassa mukana olleita kappaleita. Osa vanhimmista lauluista kuuluu isänmaallisten (oikeistolaisten) marssilaulujen kategoriaan. Sen sijaan 1970-luvulla Otaniemenkin yli pyyhkineistä vasemmistotuulista ei ole jäljellä enää kuin tuttuja melodioita. Christian Elg kertoo, että TF:ltäkin löytyi 70-luvulla omat taistelulaulukirjat. Ensimmäisen nimi oli Kampsånger I ja toisen Kampsånger II - nu med Vietnamsånger.

Jos laulujen poliittisuus on tehnyt enemmän tilaa huumorille, on ruotsinkielisillä lauluilla edelleen vankka sija TKY:n laulukirjassa. Ruotsinkielisten juomalaulujen osaaminen on kuulunut aina myös nuoren suomenkielisen sivistyneistön juhlimisrepertuaariin, eikä oikeaoppisia sitsejä voisi edes kuvitella ilman Helan gåria (tai vaihtoehtoisesti Dom som är nyktraa, joka on ehdottomasti maailman paras sitsilaulu ikinä, toim. huom.).