Tekniikan kandidaatista halutaan tehdä selvä välitutkinto ilman merkittävää työelämäkelpoisuutta.

Tuloillaan olevan tutkintouudistuksen yhteydessä TKK siirtyy neljän lukukauden järjestelmään. Samalla otetaan käyttöön uusi opintokokonaisuus, moduuli. Moduulit ovat nykyisiä pää- ja sivuaineita pienempiä opintokokonaisuuksia, joiden tarkoitus on helpottaa opintojen jäsentelyä.

Muun muassa moduuleista oli puhetta TKK:ssa 24.9. järjestetyssä paneelikeskustelussa otsikolla ”Miten opinnoillesi käy?” Kohtalaisen moni teekkari oli kiinnostunut vastauksista.

Puheenjohtajana toiminut TKY:nhallituksen korkeakoulupoliittinen vastaava Juhani Nokela kertoi alustuksessaan, että Bolognan julistuksen mukaiseen kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen siirrytään TKK:ssa 2005. Silloin syntyy kolmivuotinen välitutkinto, tekniikan kandidaatti. Samalla opintoviikot muuttuvat opintopisteiksi.

Kun 180 opintoviikon DI-tutkinto mahdutetaan samaan opintopistemäärään kuin 160 opintoviikon maisterintutkinto, jostakin on karsittava. TKY:n hallituksen opintovastaava Anna Himmanen toteaa, että kavennuksen vaikutuksia tutkinnon kilpailukykyisyyteen tulee miettiä.

TKK:ssa uudistuksesta vastaa vararehtori Olavi Nevanlinnan johtama työryhmä. Suurista linjoista on keskusteltu muiden teknillisten yliopistojen kanssa vararehtoritasolla. ”Tutkintouudistuksen yhteydessä on mahdollisuus miettiä, mitä DI- ja arkkitehtitutkinnoilta todella halutaan”, sanoo Himmanen.

”Uudistuksen suurin riski on se, etteivät opiskelijat valmistukaan maistereiksi, vaan jättävät opintonsa puolitiehen. On mietittävä, tehdäänkö kandidaattitutkinnosta työelämäkelpoinen vai selvästi välitutkinto”, toteaa SYL:n hallituksen korkeakoulupoliittinen vastaava Oskari Nokso-Koivisto. Hän on jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla. Samoilla linjoilla on TEK:n koulutus- ja työllisyyspoliittisista asioista vastaava yksikönjohtaja Jukka Mäkelä.

”Opiskelun tulee tähdätä ylempään korkeakoulututkintoon. Kandidaattitutkinto motivoi ja lisää liikkuvuutta.”

Uudistuksen yksi tavoite on lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta yliopistosta toiseen ja vilkastuttaa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välistä vaihtoa. TKK:n maisteriohjelmiin ennustetaan jo tungosta, kun muualla välitutkintonsa suorittaneet haluavat maisterin paperit mahdollisimman nimekkäästä koulusta. Miten eriarvoisuus voitaisiin estää?

”Jokaisen yliopiston olisi löydettävä omat vahvuutensa, jotka tulevat opiskelijat tuntisivat jo lukiovaiheessa,” sanoo Himmanen.

”Koulutuksen laatuerot ovat koko yhteiskunnan ongelma. Yliopistot voisivat kyräilyn sijaan kehittää opetusta yhdessä ja tehdä jokaisesta paikasta houkuttelevan”, pohtii TKY:n toimeentulo- ja hyvinvointityöryhmän puheenjohtaja Antti Virtanen.

Mitä panelistit lisäisivät DI-tutkintoon?

”Joustavuutta ja valinnaisuutta. Osaston vaihtamista helpottaisi, jos eri osastojen opetusta yhtenäistettäisiin”, Virtanen tuumii .

Mäkelä panisi painoa työelämätaidoille. ”Johtamista voi oppia vain johtamalla. Sijoittaisin joitakin moduuleja työuralle elinikäisen oppimisen hengessä.”

Himmanen kannattaa tieteellisyyttä, ei työelämälähtöisyyttä. ”Oppimaan oppiminen on tärkeää. Perustietojen lisäksi korkeakoulun pitäisi antaa hyvät lähtökohdat laajemman asiantuntemuksen hankkimiselle.”

Nokso-Koivisto peräänkuuluttaa työelämäyhteistyön säilyttämistä ja poikkitieteellistä vuorovaikutusta: ”Eri alojen ja yliopistojen yhteiset moduulit parantaisivat yhteisymmärrystä.”