- Vieraillut kurssit:
- Ene-58.142 Kylmätekniikka
- S-89.126 Puheensiirtotekniikka
Miksi minua yhtäkkiä jännittää? Tulenhan Otaniemeen bussilla melkein joka aamu.
Olen eläytynyt niin kovasti konetekniikan opiskelijaksi, että minulla on jotenkin pelokas fuksi -olo. Minne minun pitää mennä? Onkohan siellä muita tyttöjä? Ainakaan Konemies-pysäkillä bussista ei jää lisäkseni pois kuin nuoria miehiä.
Löydän oikean luentosalin ja astun rohkeasti sisään. Alkamassa on kylmätekniikan luento. Luokassa on kymmenkunta opiskelijaa, yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Tosin se lienee harvinainen tilanne, kun luennoitsija äityy kommentoimaan: ”Nythän sitä pitäisi ekskuille pyrkiä, kun voisi sanoa, että täältä olisi viisi nättiä tyttöä tulossa minun kanssani teillä käymään.”
Kylmätekniikan luennolla käsitellään jääkaappeja ja erilaisia kylmiössä käytettäviä laitteita. Ensin kuulemme, miksi jääkaapin kylmäkompressori ei lähde heti liikkeelle, kun ovi on avattu. Tämähän on vielä varsin käytännönläheistä. Suurempien kylmätilojen laitteet, lauhduttimet ja kompressorit vaikuttavat sitten jo vähän monimutkaisemmilta vehkeiltä. ”Tässä on kuvattuna tämä öljyn kierto, niinhän tää oli tää systeemi…” ”…sitten tää on syytä muistaa tää paisuntaventtiilien avautuminen…” Erilaisten venttiilien nimistä on vaikea saada otetta, kun ne ovat ennestään vieraita.
Seuraavaksi olin suunnitellut ryhtyväni biokemistiksi, mutta mikrobiologian luennot olivatkin jo päättyneet tältä keväältä. Rupeankin siis sähköteekkariksi ja koetan suunnistaa oikeaan luentosaliin puheensiirtotekniikan luennolle. Soitto parille teekkarikaverille ei tuota tulosta. Päälafkan vahtimestarikaan ei osaa heti auttaa. Oikea sali löytyy lopulta yhdestä sähköosaston siivestä.
Astun sisään ja yritän muina naisina esittää kurssin opiskelijaa. Tuntuu, että luennoitsija puhuisi jostain syystä juuri minulle… Hän ehkä ihmettelee, mitä tuokin on vasta kevään viimeiselle luennolle tullut. Kylmätekniikan luennoitsija sentään tarjosi minulle mahdollisuutta vielä suorittaa kurssi, tehdä tentti vaikka kesällä!
Puheensiirtotekniikka on jo paljon teoreettisempaa. Myös täällä opiskelijat istuvat mahdollisimman kaukana toisistaan. Ja kyselevät fiksuja. Aina kun luulen ymmärtäväni, joku teilaa uskomukseni monimutkaisella kommentillaan.
Luennon aiheena on CELP-koodaus. Luennoitsija lätkäisee piirtoheittimelle melkein samannäköisen kaavion kuin edellisellä luennolla oli. ”Puheen koodaus on ollut yksi keskeinen asia matkapuhelinten kehittymisessä…” Ymmärrän. ”Ja mitä siitä jää jäljelle, on se residuaali.” ”…ja se sitten kuvataan tällaisella algebrallisella koodikirjalla…” Siis millä?
Tekisi muuten varmasti teekkareillekin hyvää, ihan yleissivistyksen kannalta, käydä vähän seuraamassa naapuriosaston kursseja. Kylmätekniikan luennoitsija tarjosi minulle mahdollisuutta suorittaa kurssi, tehdä tentti vaikka kesällä!