Hotelli Holiday Innin kukkuraisen brunssipöydän luona käy äänekäs puheensorina, kun ympärillä parveilee 150 tiede- ja yritysmaailman vaikutusvaltaista jakkupukunaista sekä muutama mies. Yleensä tekniikasta puhuttaessa naiset ovat vähemmistönä, mutta Tekniikan Akateemisten Liiton seminaarissa Tieto ja tekniikka – Missä on nainen? voisi myös kysyä, missä on mies.
Naisten osuus tekniikan opiskelijoista on vakiintunut 20 prosentin tuntumaan. Alakohtaiset erot vaihtelevat suuresti tietotekniikan kahdeksasta prosentista informaatioverkostojen viiteenkymmeneen prosenttiin.
Yksikönjohtaja Jukka Mäkelä vetää TEKissä FuturEng-hanketta, joka ennakoi diplomi-insinöörikoulutuksen sisältöjä ja laatua tietoyhteiskunnassa.
”TEKin tavoite on, että vuonna 2010 aloittavista tekniikan korkeakouluopiskelijoista kolmannes olisi naisia”, sanoo Mäkelä. ”Se edellyttää pitkäjänteistä työtä. Niin vanhempien asenteet kuin koko koulutusketju ja tekniikan alan imago vaikuttavat nuorten uravalintaan.”
FuturEng-projektipäällikkö, tutkija Kati Yrjänheikki kertoo, että Teknillisen korkeakoulun valinneet naiset kokevat opiskeluympäristön valtaosin tasa-arvoisemmaksi kuin koulun tai työelämän.
”Naiset tähtäävät jatko-opinnoissa selvästi miehiä useammin tohtorin tutkintoon. Se on yksi tapa taistella lasikattoja vastaan.”
Muutakin myönteistä paljastuu.
”Vastavalmistuneiden tekniikan akateemisten naisten asema työmarkkinoilla on parempi kuin akavalaisilla keskimäärin. Työsuhde on useimmiten vakituinen, ja miesten ja naisten palkkaerot ovat pienemmät kuin monilla muilla aloilla.”
Yrjänheikin mukaan naiset voisivat olla tekniikan edelläkävijöitä ja tuoda alalle poikkitieteellisen näkökulman.
”Poikkitieteellisiä koulutusohjelmia lisäämällä voitaisiin edistää teknologiaa hyödyntävien sosiaalisten innovaatioiden syntymistä ja saataisiin alalle nykyistä enemmän naisia.”
Tieto ja tekniikka – Missä on nainen? -projekti sai alkunsa kesällä 2000, jolloin joukko tutkijanaisia vieraili presidentti Tarja Halosen luona Kultarannassa pohtimassa tietotekniikan alan naiskatoa. Tapaamisesta muodostui naisverkosto, jonka keskustelujen tuloksena syntyi nyt julkaistu monitieteinen artikkelikokoelma. Se on 34 kirjoittajan puheenvuoro tekniikan naisten osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen puolesta.
Kirjan teemat käsittelevät muun muassa teknologista kehitystä, insinöörikoulutusta, tietoyhteiskuntasopimusta, työn ja perheen yhteensovittamista, tietotyön stressiä, teekkarien vappulehtien naiskuvia sekä koulun matematiikan ja luonnontieteiden opetusta.
TKK:n informaatioverkostojen professori Riitta Smeds on yksi kirjan toimittajista. Hän kirjoitti teokseen VTT:n erikoistutkijan Annele Eerolan kanssa artikkelin naisista keksijöinä.
”Naisten tulevaisuus on monitieteisissä tutkimus- ja kehitystiimeissä, joissa miehet ja naiset toimivat yhdessä”, Smeds arvioi.
Jo 1980-luvulla koululuokkien tasa-arvoa tutkinut kasvatustieteen lehtori Elina Lahelma Helsingin yliopistosta on törmännyt päättäjien haluttomuuteen muuttaa asioita.
”Tyttöjen kiinnostusta matematiikkaan ja luonnontieteisiin pyritään kannustamaan virallisissa juhlapuheissa, mutta arjessa ”biologinen ero” hyväksytään, jotta saadaan kouluhaluttomat pojat kiinnostumaan edes jostain”, Lahelma toteaa.
Sosiaalipolitiikan ja naistutkimuksen dosentti Anna Rotkirch Helsingin yliopistosta on huolissaan tietotyön ja hoivatyön paradoksista. Globaali eliitti ja ”uusfeodaali piikayhteiskunta” rantautuvat myös meille, mutta Rotkirchin mukaan sen poliittiset jännitteet tehdään näkymättömiksi.
Piikakeskustelu sai paneelissa tuulta alleen, kun uranaisten näkemykset työttömien ja maahanmuuttajien työllistämisestä kotiapulaisiksi jakautuivat kahtia. Entä oikeus omaan aikaan – tai oman huushollin siivottomuuteen?
Kulttuuriasiainneuvos Hannele Koivunen opetusministeriöstä peräänkuulutti lopuksi teknologisen kehityksen rinnalle koko kansakunnan laajempaa sosiaalista, kulttuurista ja humanistista traditiota.
Tieto ja tekniikka - Missä on nainen? -kirjaa voi tilata netistä osoitteesta: www.tek.fi/julkaisut