Touching the void on dokumenttielokuva pieleen menneestä vuorikiipeilyretkestä, joka perustuu toisen retkelle osallistuneen kiipeilijän Joe Simpsonin samannimiseen kirjaan. Elokuva pyrkii kuvaamaan tapahtumat mahdollisimman tarkasti: se ei tekijöiden sanojen mukaan perustu tositapahtumiin vaan on niin sanotusti ”true story”. Tarinasta oli myös tarkoitus tehdä Hollywood-pätkä, jonka pääosassa olisi ollut Tom Cruise. Onneksi näin ei käynyt, vaan sen sijaan saamme ihailla brittiläisen dokumenttiperinteen hienoa saavutusta.

Viime aikoina tavaksi on muodostunut uudelleen näytellä materiaali, jota käytetään erityisesti historiallisissa dokumenteissa. Väliin ujutetaan sopivina annoksina asiantuntijoiden esittämiä faktoja. Yleensä lopputulosta katsellessa tuntee olonsa lähinnä vaivautuneeksi. Esimerkiksi ”massiiviset” taistelukohtaukset toteutetaan usein noin kymmenen näyttelijän voimin eivätkä näyttelijöiden suorituksetkaan pahemmin vakuuta. Tässä elokuvassa kaikki on kuitenkin toisin: joukkokohtauksia ei ole tarvinnut lavastaa, koska kyseessä on kahden hengen kiipeilyretki, ja ”dialogi” koostuu lähinnä voihkaisuista ja lyhyistä huudahduksista. Hiljaisuus vaikuttaa melko luonnolliselta, sillä kuuden seitsemän kilometrin korkeudessa ei varmaan tule pahemmin juteltua. Päähenkilöitä esittävien näyttelijöiden ilmaisu rajoittuu minimaaliseksi. Mielialat ovat luettavissa kokoajan heikompaan kuntoon suistuvilta kasvoilta. Vuoriston petollinen kauneus tulee myös hyvin esille valkokankaalla.

Elokuvaa katselee valtavan hämmennyksen vallassa. Heti alusta asti on selvää, että molemmat kiipeilijähurjapäät selviytyvät hengissä. Sitä tosin on lähes mahdoton uskoa, sillä noin puolen tunnin jälkeen on varma, että vähintään toinen kiipeilijöistä kuolee vuorelle. Katsojan mieltä hallitsee järjen ja tunteen ristiriita. Tunne kertoo, että tarina ei tule päättymään onnellisesti. Toisaalta järki sanoo, että molemmat kiipeilijät ilmeisesti selvisivät hengissä, koska he kuvailevat kokemuksiaan mukavassa studiossa. Kyseessähän on kuitenkin dokumentti, joten faktojen tulisi varmaankin pitää paikkansa? Ristiriita vallitsee elokuvassa aivan viime minuuteilla tapahtuvaan liikuttavaan pelastumiseen asti. Hartaan tunnelman kruunaa vielä lopputekstien aikana soiva hieno musiikki.