WTC-plaza on suosittu kohtaamispaikka. Koska en ole aivan sataprosenttisen varma miltä Lehtinen näyttää, ehdin ahdistella muutamia ihmisiä tiedusteluilla, olisiko joku heistä mahdollisesti PV. Lopulta Lehtinen kuitenkin löytyy.
Krooli saa Suomen ensi-iltansa DocPoint-festivaaleilla. Elokuva on toinen valmistunut osa Lehtisen tekemästä vesitrilogiasta. Kysymykseen, onko Krooli faktaa vai fiktiota, ei Lehtinen osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Lehtisen mielestä elokuvan lokerointi tekee sille vääryyttä. Elokuvassa Lehtinen tutkii uimareiden suhdetta veteen nuoren uimarin kautta, joka kohtaa mielikuvissaan esikuvansa Therese Alshammarin. Nuorena uimarina nähdään Sirja Luomaniemi. Lehtinen huomauttaa, että mistään henkilökuvasta ei kuitenkaan ole kysymys.
Luomaniemi on esiintynyt aikaisemmin Lehtisen ohjaamassa Airo-teoksessa. Lehtinen sanoo, että tämä musiikkivideo oli Luomaniemelle hyvää harjoitusta tulevaa elokuvaroolia varten Kroolissa. Tarina, joka elokuvassa kerrotaan, sai alkunsa Lehtisen ja Luomaniemen välisten pitkien keskustelujen pohjalta.
Vastapainoksi nuorelle uimarille elokuvaan haluttiin tarpeeksi suuri tähti. Pohdinnan tuloksena päätettiin ottaa yhteyttä moninkertaiseen maailmanmestariin ja maailmanennätyksen haltijaan Therese Alshammariin. Liki vuoden työn tuloksena Alshammar saatiinkin lopulta kiinnitettyä filmin toiseen pääosaan.
Lehtinen kertoo, että Alshammarilla on kaikki tähden elkeet. Esimerkiksi vielä kuvauspäivän aamuna PV ei ollut aivan varma, tuleeko ruotsalainen supertähti ollenkaan paikalle. Lopulta elokuvan loppukohtaus saatiin purkitettua öisessä Mäkelänrinteen uimahallissa. ”Alshammar oli täydellinen valinta: mieletön karisma ja uskomaton uimari”, Lehtinen muistelee.
Elokuvan kuvaaminen oli teknisesti hankalaa. Suomesta ei esimerkiksi löytynyt ollenkaan sopivaa vesitiivistä laatikkoa 35 mm-elokuvakameralle, jota tarvittiin vedenalaisissa kuvauksissa. Sopiva niin sanottu hydroflex-laatikko löydettiin Saksasta. Hankaluuksia aiheutti myös filmin kalleus ja sen käsittelyn hitaus. Vastaavanlaisia vesikuvauksia ei oltu Suomessa tehty aikaisemmin, joten jokainen paikalla ollut oli ikään kuin opettelemassa teknistä toteuttamista kun elokuva kuvattiin. Suomessa lyhytelokuvan tekemistä hankaloittaa myös rahoituksen järjestäminen. Rahoituksen niukkuus johti siihen, että elokuvan kuvaamiseen meni kokonainen vuosi. Välillä kuvattiin hiukan ja sitten taas pidettiin taukoa. Vastapainona tuotannolliselle nihkeydelle Lehtinen mainitsee, että Luomaniemi oli kameran edessä todella aito ja häikäisevä.
Lehtinen vaikuttaisi olevan ainakin jollakin tavalla perfektionisti. Hän toteaa muutaman kerran, että hän ei missään tapauksessa halua päästää keskeneräisiä töitä käsistään. Lehtinen muistelee, että joskus opiskeluaikoina hän hyväksyi silloin tällöin töitä joka olivat ”aika hyviä”. Jälkeenpäin puolittaisella huolellisuudella tehtyjä filmejä ei enää viitsi oikein muistella.
Lehtinen pyrkii tekemään nyt elokuvia, joiden aiheet ovat henkilökohtaisia. Perusteluna tälle Lehtinen sanoo, että katsoja kyllä viimeistään huomaa sen, jos ohjaaja ei ole ollut täysillä mukana elokuvassa. Toisin kuin jotkut, Lehtinen ei kammoa enää omien elokuviensa katsomista ja toivoo luonnollisesti myös muiden pitävän niistä. Elokuvansa Lehtinen tekee lähtökohtaisesti isolle kankaalle. ”Sali täynnä ihmisiä elähdyttää”, Lehtinen toteaa.
Lyhytelokuvien tekemisellä Suomessa ei elä. Lehtinen joutuukin tekemään kaikenlaisia muita töitä saadakseen niin sanotusti ”leipää pöytään”. Lyhytelokuvaprojektien ohella Lehtinen on ohjannut muun muassa mainoksia ja tv-ohjelmia.
Seuraava suurempi projekti on vesitrilogian viimeinen osa. Elokuvan työnimenä on ainakin vielä Enzo talking. Inspiraationa projektissa on Luc Bessonin vapaasukelluselokuva Suuri sininen. Näillä näkymin elokuva ei kuitenkaan tule käsittelemään suoranaisesti vapaasukellusta. PV:n tarkoituksena on liikkua elokuvassa abstraktimpaan suuntaan kuin Hyppääjässä ja Kroolissa. PV:llä on myös käynnissä haku sopivan kokoillan elokuvan käsikirjoituksen löytämiseksi.