Ennen kaikki oli paremmin. Ja nyt ei puhuta edes 1970-luvusta, sillä lauteilla istuu vain nuoria, keskimäärin neljä vuotta Kylässä asuneita ihmisiä. Nyt puhutaan vuosituhannen vaihteesta, jolloin Smökissä järjestettiin bileitä kolmesti viikossa, naapurit tunsivat toisensa, jopa fuksit osasivat käyttäytyä illanistujaisissa, ja ehkä tärkeimpänä, asumisajat ja opiskelupaineet jättivät tilaa elämiselle ja jopa elämästä nauttimiselle.
– Silloin kun minä muutin tänne neljä vuotta sitten, niin silloin tämä oli vielä aika hassu paikka asua. Nyt kun katselee menoa näin lauantai-iltana, niin muutamasta paikasta kuuluu vähän musiikkia, mutta muuten meno on ihan niin kuin mistä tahansa lähiöstä, Matti Karppanen tiivistää porukan tunnelmia.
Isompia bileitä riitti, ja innokkaimmat löysivät tiensä kollektiivisiin solujuhliin. Koputtelemalla pääsi sisään ja ihmiset osasivat käyttäytyä. Eerin Rosenström kaipaa varsinkin Smökissä järjestettyjä bileitä.
– Tavallisena keskiviikkonakin saattoi olla helposti 150 ihmistä ja killat melkein kilpailivat siitä, kuka pääsee minäkin päivänä myymään halpaa olutta.
Sitten viranomaiset ottivat kaljanmyynnin valvonnan elämäntehtäväkseen, ja juhlalupia olikin yht´äkkiä vaikea saada. Ja kun bileitä ei enää voinut järjestää säännöllisesti, alkoivat entistä useammat teekkarit suunnistaa kohti itää ja hajaantua ympäri kaupunkia.
Saunavuoron päättyessä suunta otetaan kohti läheistä, kohtalaisen legendaarista BY:n Kalumestaa. BY on Joutomiesten ja muutaman muun soluyhteisön lisäksi yksi harvoja jäljellä olevia ”puuhakerhoja”, jotka enää aktiivisesti ylläpitävät kollektiivista yhteisöllisyyttä Teekkarikylässä. Joku voisikin sanoa, että siinä missä muissa suuremmissa soluissa asutaan, BY:llä myös eletään. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että solun asukkaat haluavat katsella naapureita vapaaehtoisesti yhteisissä tiloissa. Muutama vanha sohva, kortinpeluuseen sopiva pöytä ja stereot riittävät mainiosti ulkoisiksi puitteiksi. Varsinkin stereot ovat ehdottoman tärkeät, mutta silloinkin pitää muistaa kerrostaloasumisen rajoitteet.
– Minä muutin pari vuotta sitten kutosen yläkertaan, ja siellä oli sellaista sakkia, joka tykkäsi soittaa musiikkia. Ei siinä mitään, mutta heillä oli myös tapana lähteä itse muualle nukkumaan ja jättää musiikki soimaan, pöytäseurueeseen liittynyt Jari Laitinen muistelee.
Jarin mukaan legendaarinen JMT6:kin on nykyisin rauhoittunut. Nykyisin mekastusta kuuluu Jarin mukaan suunnilleen kerran kuussa, kun joskus aikaisemmin saattoi tarvita korvatulppia viitenä yönä viikossa. Bileitä on siis entistä harvemmin ja harvemmassa. Ahkerimpia opiskelijoita kehitys varmasti ilahduttaa, mutta samalla useimpien rakastamien bileiden järjestäminen on muuttunut entistä vaikeammaksi.
– Jos nykyisin on vain muutama paikka, missä järjestetään bileitä, niin sitten kaikki haluavat niihin samoihin bileisiin. Nyt pitää olla suurin piirtein portsarit ovella sanomassa, että ei pääse sisälle kun ei mahdu, Päivi Siivola valittelee.
Pahimmassa tapauksessa juhlat saattavat jopa lähes riistäytyä käsistä, tai ainakin jääkaappi syödään tyhjäksi ja kämppä jätetään äärimmäisen siivottomaan kuntoon.
– Ennen pystyi jättämään vielä solun ovet rauhassa auki. Jos joku halusi tulla mukaan, niin sitten vain kysyttiin kohteliaasti missä on isäntä, että saako tulla mukaan. Nyt kaikki vain ryysää sisään, Eerin Rosenström sanoo.
”Nykynuorison” käytös saa vanhemmilta opiskelijoilta tiukan tuomion. Suurin osa käyttäytyy tietenkin moitteettomasti, mutta tyhmimmänkin 19-vuotiaan pitäisi ymmärtää, että toisten jääkaapilla ei käydä ilman lupaa, eikä ihmisten koteja tulla tahallaan sotkemaan.
Vaikka ahkera bilettäminen saattaa kuulostaa rankalta, vakuuttavat kaikki BY:n solulle kokoontuneet, että opiskelu ei ole juhlimisesta kiinni.
– Jos viikonloppuisin olisi enemmän bileitä, niin ei sen pitäisi häiritä kenenkään opiskelua, Juho Vähä-Herttua sanoo.
– Ei kukaan jaksa opiskella seitsemää päivää viikossa 24 tuntia vuorokaudessa, Eerin lisää.
Eerin haluaa kuitenkin lähettää terveisiä ylioppilaskunnalle ja korkeakoululle:
– TKY ja TKK haluavat vain mahdollisimman nopeasti rahat pihalle opiskelijoista. Kun ihmisillä on kiire valmistua, niin he eivät ehdi tutustua kavereihin, vaan pelkästään koulukirjoihin. Tämä on sääli, sillä pitkä historia ja kulttuuri menee vessan pöntöstä alas kun sosiaalisen elämän kehittymiselle ei jätetä tilaa.
– Samantyylinen kehitys näkyy muuallakin yhteiskunnassa, Juho Vähä-Herttua lisää.
Kello lähestyy yhtätoista. Pojat haluavat todistaa, että soluasuminen sopii hyvin myös ahkerille opiskelijoille, ja alkavat hakata olohuoneen vieressä olevaa ovea. Minuutin koputtelun jälkeen huoneesta kömpii ahkeran opiskelijan näköinen nuori mies.
– Minä olin laskemassa, Olli Huotari nauraa ja liittyy seuraan. Muiden mielestä Olli ei kuitenkaan ole lainkaan varoittava esimerkki soluhuoneisiin sulkeutumisesta, sillä hänellä ei ole mitään muiden seuraa vastaan.
Kuten useimmilla muillakaan tulevissa kylävaaleissa ehdolla olevilla ryhmittymillä, ei BY:lläkään ole yhtä yhteistä vaaliteemaa, mutta useat BY:läiset allekirjoittavat vaatimuksen Kylän asumisaikojen korottamisesta takaisin seitsemään vuoteen. Jos kahden hengen huoneet otettaisiin samalla takaisin käyttöön, mahtuisi kylään yhtä paljon ihmisiä asumaan, kuin mitä asumisaikojen rajauksilla saadaan tilaa.
– Tämä karsisi samalla kaikkein epäsosiaalisimpia tapauksia Teekkarikylään pyrkijöiden joukosta. Lisäksi nuorilla jäisi aikaa kulttuurinkin harrastamiselle, eikä elämä olisi pelkkää tiukkaa opiskelua, Matti Karppanen lataa.
– Nyt ykkösen massasoluissa asuu sellaisia yksinäisiä jurottajia, jotka tulevat huoneistaan vain pimeän tultua, ja silloinkin vain jos käytävässä on hiljaista, Jari Laitinen lisää.
Matin, Eerinin ja Jarin mukaan kahden hengen huoneet myös auttaisivat nuorempia tutustumaan paremmin toisiinsa, eikä yksinäisyyskään olisi nykyisen kaltainen ongelma. Heillä on myös varaa puhua, sille he ovat itsekin asuneet kahden hengen huoneissa, eivätkä he kokeneet tätä ainakaan minään rangaistuksena.