Samaan aikaan, kun ruotsin asemasta ylioppilaskirjoituksissa käydään kiivasta keskustelua, on englanti kiilaamassa ohi takavasemmalta.



Suomalaisen eliitin riveistä kuuluu kummia. Joidenkin mielestä englannin kieli tarvitsisi virallisemman aseman Suomessa, jotta maan kilpailukyky paranisi.

Esimerkiksi TEK-valtuuston puheenjohtaja Jaakko Ihamuotila on ehdottanut, että Suomi ottaisi englannin kolmanneksi viralliseksi kieleksi suomen ja ruotsin rinnalle. Ihamuotilan mielestä suomalaiset eivät ole kansainvälisesti riittävän verkottuneita, ja yhtenä esteenä hän pitää kielimuuria. Englannin virallistamista kannattaa myös Suomen Kuvalehti pääkirjoitussivullaan 2.4.2004, ”koska kansa puhuu sitä ja käy sillä kauppaa”. Niinkö?

Kysytäänpä teekkareilta. Eikö juuri Teknillisen korkeakoulun näkökulmasta englannin ottaminen Suomen viralliseksi kieleksi olisi luonnollista? Onhan TKK:ssa huomattava osa opetusmateriaalista englanninkielistä, ja monista erikoisaloista keskustelu luonnistuu vähintään yhtä hyvin sillä ”kolmannella kotimaisella”.

Tietoteekkari Christian Elg epäilee englannin virallistamisen olevan tuhoisaa kansalliselle kulttuurille.

”Kansankulttuuri on hyvinkin paljon sidottu kieleen. Jos ruvetaan puhumaan englantia, myös kulttuuri kuihtuu, eikä voida enää puhua suomalaisesta, saati suomenruotsalaisesta kulttuurista.” Elgin mielestä myös tiedettä pitää voida harjoittaa kotimaisilla kielillä.

Tietoteekkari Mikael Ramslandia ei haittaa, vaikka tietotekniikan kieli Suomessa on täynnä lainoja englannista. ”Ehkä meidän pitäisi hyväksyä se, ettei termejä käännettäisikään. Kun englanninkielisiä termejä kuitenkin käytetään, niin ne ymmärrettäisiin meillä sitten samalla tavalla kuin muualla.” Elgin mielestä se johtaisi sekakielen puhumiseen.

Monet teekkarit kuitenkin myöntävät, että pelkällä suomella ei pärjää tekniikan tekemisessä. Äidinkielellä rakennetaan oma kulttuurinen identiteetti, mutta tiedettä tehdessä voi hyvin antaa pikkusormen britti-imperiumin ilosanomalle.

”Jos Suomessa tehdään tiedettä pelkästään suomeksi, kohta havaitaan, että samat asiat on jo tehty naapurissa tai toisinpäin, kun kielimuuri on ollut esteenä”, Matti Kuronen sanoo.

Puu- ja rakennusteekkarit liputtavat myös muiden valtakielien puolesta.

”Rakentajateekkarina minulla on ollut paljon enemmän hyötyä saksan- ja ruotsinkielisistä termeistä”, Katri Junna sanoo.

Puuteekkari Christian Järnefeltin mielestä eurooppalaisuuteen voisi yhtä hyvin kuulua saksa tai ranska. ”Ja jos halutaan kaikkien maailman ihmisten puhuvan samaa kieltä, miksei se sitten olisi puhutuin kieli eli kiina?” Järnefelt provosoi.

Vaikka englannin kielen käyttö helpottaakin kansainvälistä tiedeyhteistyötä, omalla kielellä pitäisi silti voida ajatella. ”Väitän, että innovaatiot ja suuret keksinnöt syntyvät pääasiassa äidinkielellä. Mielikuvitus pelaa paremmin”, Lauri Pakkanen sanoo.

Ei siis olisi pahitteeksi, vaikka termit tulisivat tutuiksi molemmilla kielillä. Mutta miten tämä onnistuu puunjalostusosastolla, missä osa opinnoista muutetaan täysin englanninkielisiksi? ”Puutekniikka on niin suomalainen asia, että olisi todella sääli, jos kaikkien Suomen puualan osaajien ammattitaito olisikin yhtäkkiä englanninkielistä”, Elina Käyhty miettii.

Christian Järnefeltin mielestä huoli on turha, sillä termit on tarkoitus opetella suomeksi opintojen alkuvaiheessa ennen kuin siirrytään vieraskieliseen puunjalostusoppiin.

Järnefelt puolustaa osastonsa ratkaisua muuttaa osa opinnoista englanninkielisiksi sillä, että ”osasto kouluttaa puolet Euroopan puualan diplomi-insinööreistä”. Ja heidän on siis osattava työskennellä myös ulkomaalaisten kanssa.

Mikä on lopputulos?

Ei pidä sotkea kaupan ja tieteen kieltä kansan ja kulttuurin kieleen. Osataanhan Suomessa käyttää vieraita kieliä kaupankäynnissä ja tieteessä jo nyt. Kenties lisää harjoittelua tarvittaisiin kuitenkin small talkissa ja elekielessä?