”Äiti pisti mut ja kaksoissiskoni perusjumpparyhmään, kun olimme 7-vuotiaita. Seuraavana syksynä pääsimme valmennusryhmään, jossa treenejä oli enemmän. Siitä se lähti”, muistelee 21-vuotias teekkari ja joukkuevoimistelija Helena Laavi.
Olarin Voimistelijoihin Laavi liittyi vuoden 2000 alussa. Viime kesänä Prahassa yksi Laavin unelma toteutui, kun Anneli Laineen valmentama OVO voitti joukkuevoimistelun maailmanmestaruuden yli pisteen erolla toiseksi tulleeseen Venäjän Vozrozgdenie-joukkueeseen. Laavia innostaa menestyksen lisäksi voimistelun hauskuus ja rytmisyys.
”Voimistelu on kivaa! Ja ehdottomasti yksi parhaista asioista voimistelussa on musiikki. Ohjelmissa on niin ihana musiikki, että siihen haluaa eläytyä ja voimistella sen tahtiin!”
Joukkuevoimistelu on rankka laji. Harjoitusten määrä kasvaa kisakauden lähestyessä – yleensä on yksi vapaapäivä viikossa. Toistaiseksi Laavi on välttynyt vakavilta loukkaantumisilta.
”Pieniä ongelmia on joka kaudella. Joskus joku lihas tai jänne ärtyy, mutta onneksi ne ovat parantuneet suhteellisen nopeasti.”
Laavi kehuu seuratovereitaan taitaviksi ja motivoituneiksi harjoittelemaan. MM-kilpatasolla edustusjoukkueeseen joutuu karsimaan.
”Tällä tasolla joukkueeseen ei voida päästää ketä tahansa. Tarvittavat vaikeusosat on osattava tehdä, jotta pääsee kilpailemaan.”
Laji vaatii liikunnallisuuden lisäksi hyvää koordinaatiota ja rytmitajua. Liikkeet suoritetaan sarjoina, joissa korostuvat sujuvuus, esteettisyys, ilmaisullisuus ja joukkueen yhtenäisyys. Kilpailuohjelma kestää reilut kaksi minuuttia.
”Voisi väittää, että ei siihen juuri kestävyyttä tarvita. Kunnon täytyy kuitenkin olla kova, jotta kaikki onnistuu. Psyykkisesti täytyy olla vahva, sillä jokaiseen liikkeeseen on keskityttävä! Jännitystä tai pelkoa omasta epäonnistumisesta ei saa päästää valloilleen – silloin tasapainot varmasti kaatuvat. Kilpailutilanteessa keskittymiskyky on erittäin tärkeä”, Laavi kuvailee.
Huippuvoimistelijana ja kolmannen vuoden kemistinä Helena Laavi on oppinut käyttämään vapaa-aikansa tehokkaasti.
”Koska treenejä on ollut paljon ja läksyjä tehtävänä, niin sitä on oppinut kiltisti tekemään asiat ajallaan. En ole pahemmin kärsinyt ajanpuutteesta. Aika täytyy käyttää tehokkaasti, jos sitä on vähän.”
Laavi innostui kemiasta jo lukiossa. Nyt mielenkiinto on vaihtunut biokemiasta kemian tehdastekniikkaan. Laavi haaveilee alan suunnittelu- tai tutkimustöistä.
”Se mitä valitsen pääaineeksi on vielä vähän auki. Tällä hetkellä vahvimmalta näyttää tehdassuunnittelu. Haluan kehitellä uusia prosesseja tai parantaa vanhoja menetelmiä. Aineiden ominaisuudet ja käyttäytyminen erilaisissa prosesseissa ja operaatioissa kiinnostavat.”
Joskus kun on ollut kiireistä, opinnot TKK:lla ovat vähän kärsineet voimistelusta. Valmentajat ovat vapaa-ajan suhteen ymmärtäväisiä ja tarkoituksella jättävät vapaita iltoja, mutta:
”Ei sitä nyt ihan milloin vain saa juhlia aamukuuteen, joten myönnytyksiä on tehtävä. Treeneistä ei pidä olla poissa, sillä joukkuelajissa jokaisella on oma paikka ja yhdenkin poissaolo vaikuttaa muiden treenaamiseen”, Laavi muistuttaa.