”Vaihto-oppilaat ymmärtävät sen, että kun talvella mennään hiihtämään, niin sen jälkeen mennään saunaan. Mutta monet kyselevät, minkä ihmeen takia suomalaiset änkeävät sinne kesälläkin?”, Susanna Wallenius naurahtaa. Vaihto-opiskelijan kv-isohenkilö saa pestinsä aikana varautua muun muassa selittämään suomalaisia tapoja ja vastailemaan kummallisiinkin kysymyksiin.



Susanna, 3. vuosikurssin kemian opiskelija, on toiminut kv-isona kaksi kertaa, viimeksi viime syksynä. ”Hakeminen kv-isoksi oli hetkellinen päähänpisto, sillä samaan aikaan värvättiin isoja suomalaisille fukseille, enkä innostunut siitä. Ajattelin, että tämä olisi ehkä vähän pienempimuotoisempaa toimintaa, ja samalla kieliharjoitusta itselle,” Susanna muistelee. ”Mulla oli sama juttu: ei fukseille, mutta vaihtareiden tutorointi taas käy”, Miikka Männistö, 3. vuosikurssin sähköteekkari ja tämän kevään kv-iso, toteaa.

Miikka määrittelee kv-ison ulkomaisen vaihto-oppilaan tutoriksi, henkilökohtaiseksi avustajaksi. Susannan mukaan kv-iso on henkilö, jonka puoleen vaihtari voi aina kääntyä kysymyksineen. Susanna on toiminut kv-isona saksalaiselle, amerikkalaiselle, ruotsalaiselle ja useammalle espanjalaiselle vaihto-opiskelijalle. Osaan porukasta hän pitää edelleen yhteyttä. Miikan ryhmään kuuluvat nyt kaksi ranskalaista vaihto-oppilasta, joista toinen puhuu suomea. ”Hän on asunut suomalaisen tyttöystävänsä kanssa täällä puoli vuotta jo etukäteen. Hänelle pitää vain saada tämä teekkarimeininki päähän, muuten hänellä on aika hyvin homma hanskassa. Toista vaihtaria pitää ohjata vähän enemmän”, Miikka sanoo.

Työt alkavat jo ennen vaihto-opiskelijan saapumista Suomeen. ”Tervetuloa Suomeen, olen tutorisi ja tulen hakemaan sinut lentokentältä. Jos sinulla on kysymyksiä etukäteen, laita niitä mailitse”, Miikka kertoo toiselle vaihtarilleen lähettämästään sähköpostiviestistä. Osa vaihto-opiskelijoista kyseleekin etukäteen vaikka mistä aina opinnoista alkaen, osa ilmoittaa vain saapumisaikansa. Varsinainen työ alkaa vaihto-opiskelijan lentokentältä hakemisella, ja usein ensimmäiset päivät kuluvat hektisesti vaihtareiden asioita hoitaessa. Miikan mukaan vaihto-opiskelijoiden kanssa kannattaa käydä yhdessä esimerkiksi ruokakaupassa, sillä esimerkiksi tuoteselosteita ei löydy aina englannin kielellä. ”Suomessa hinnoittelutkin ovat joissakin kaupoissa mielenkiintoisia: on ziljardi hintalappua, ja vaihtari ei tiedä mihin tavaraan hinta kuuluu”, Miikka sanoo.

Myös kv-isohenkilö voi oppia pestinsä aikana jotakin uutta. ”Mä en tiennyt aikaisemmin, että täällä Otaniemessä on pankin konttori”, Miikka naurahtaa. Myös eri kulttuurien tavat ja ajatusmaailmat tulevat tutuiksi. ”Espanjalaisilla on perhekeskeinen kulttuuri: isät, äidit ja mummut asuvat saman katon alla. Useimmat espanjalaiset vaihto-opiskelijat asuvatkin Suomessa ensimmäistä kertaa yksin. Espanjalaiset vaihtarit kyselivät minulta, että sinä varmaan käyt joka viikonloppu kotona? Kerroin heille, että minulla on 500 kilometriä matkaa, joten en viitsi joka viikonloppu lähteä. Se oli heille hirveän ihmeellistä. Espanjalaiset kummastelivat, että näetkö sinä vanhempiasi niin harvoin?”

Myös suomalaisten tavat ja ilmasto saattavat aiheuttaa ihmetystä. ”Hyvin monelle juomiskulttuuri Suomessa on shokki, vaikka siitä on kerrottu etukäteen”, Miikka naurahtaa. ”Espanjalaiset ovat myös ihmetelleet sitä, että puita on joka paikassa. He sanovat, että heillä kotona on talo, tyhjää, talo, kun Suomessa on talo, puita, talo...” Susanna lisää. ”Vaikka vähän aikaa sitten oli plus 5 astetta, vaihtarit valittivat, että täällähän jäätyy”, Miikka jatkaa.

Vaikka saunominen on monelle vaihto-opiskelijalle aluksi vierasta puuhaa, syntyy saunailloissa ruuhkaa saunan lauteille. ”Avantouinti on vaihtareille hirveän hauskaa: maataan avannon reunalla ja otetaan kotiin kuvia”, Susanna kertoo. Joskus vaihto-opiskelijat viihtyvät Suomessa jopa niin hyvin, että he haluavat palata takaisin. Susanna muistaakin heti yhden saksalaisen pojan, joka innostui niin paljon teekkarikulttuurista, että hän tuli vaihtoaikansa jälkeen takaisin Suomeen viettääkseen teekkarivapun täällä.

Suurin osa vaihto-opiskelijoista osaa arvostaa vapaaehtoisten opiskelijoiden heidän hyväkseen tekemää työtä. Kaikissa kouluissa ulkomailla ei kv-isotoimintaa edes ole. Myös suomalaiset kv-isot arvostavat kokemustaan. ”Uskallan puhua enemmän englantia, ja itselle on tullut rohkeutta, että voisi lähteä joskus vaihtariksi tai ulkomaille harjoittelemaan. Olen nähnyt, että ei ole mahdotonta lähteä pelkän matkalaukun kanssa puoleksi vuodeksi tai vuodeksi jonnekin”, Susanna toteaa. Miikka pitää kv-isoilun etuna erityisesti kielen oppimista, ja lähteekin heti haastattelun jälkeen tapaamaan vaihtareitaan. ”Mennään tekemään tietokonehommia”, hän toteaa.