Etusivulle




Pelmun bändikämppä on musiikin aarrearkku
Erika Eerola




Kuva
Pelmun puheenjohtaja Pirkka Lehto ja kaverit.


”Me haluamme tuoda jotain uutta ja jotain lisää TKY:n alaiseen musiikkielämään ja -kulttuuriin sekä koko teekkareiden bilekulttuuriin ja tapahtumakulttuuriin”, Polyteknikkojen Elävän Musiikin yhdistyksen puheenjohtaja Pirkka Lehto luonnehtii yhdistyksen perusideaa. Hänen mukaansa Pelmu on olemassa sen vuoksi, että teekkarit pääsisivät soittamaan ja esiintymään. Omaa treenikämppää Lehto pitää tässä erityisen tärkeänä, sillä harjoituspaikkoja on pääkaupunkiseudulla vaikea löytää.

Innostuneita muusikoita ja laulajia riittää, sillä Pelmun bändikämpällä, noin 45 neliön kokoisessa karussa betonikuutiossa, käy viikoittain treenaamassa useita kymmeniä bändejä. ”Skaalaa löytyy aina rankasta mättömusiikista trumpetinsoittajaan”, Lehto kertoo, ja luonnehtii samalla bändikämppää musiikin aarrearkuksi. ”Kyllä siellä hirveän monena aamuna pojat tai tytöt on vääntämässä jo kahdeksalta”, Lehto lisää.

Pelmu perustettiin keväällä

Pelmu on yhdistyksenä vielä nuori, sillä se perustettiin tämän vuoden maaliskuussa. Pelmun käytössä oleva bändikämppä taas on sijainnut JMT3 A:n kellarissa reippaasti yli kymmenen vuotta. Ennen Pelmua TKY vastasi kämpän avaimista ja jakoi bändivuoroja. ”Syksyllä 2003 alkoi pyöriä huhuja, että TKY ei jaksaisi enää pyörittää toimintaa. Minä ja pari muuta aktiivista päätimme, että asialle tehdään jotain. Näimme selvän raon, että Otaniemeen tarvitaan musiikkiyhdistys,” Lehto toteaa. Pelmu perustettiin ja vastuu bändikämpästä ja bändivuorojen jakamisesta siirtyi TKY:ltä Pelmulle.

Lehto opiskelee TKK:lla 6. vuotta tietotekniikkaa ja tuotantotaloutta. Kitaraa hän on soittanut 6-vuotiaasta lähtien, ensimmäinen bändi hänellä oli 8-vuotiaana. Tällä hetkellä Lehto vaikuttaa Heliumkuoro-bändissä, joka myös treenaa Otaniemessä. ”Kun olemme valinneet tekniikan opiskelun, olemme silloin henkisesti luopuneet siitä ajatuksesta, ettei meistä tule heti rockstaroja, tai emme ainakaan ole laskeneet kaikkea sen varaan”, Lehto kertoo.

Pelkkä bändikämpällä harjoittelu ei bändeille yleensä riitä, vaan esiintymäänkin olisi päästävä. ”Itse bändissä soittavana tiedän, että mikään ei ole sen hienompaa kuin päästä johonkin esiintymään. Kuitenkin kanavien löytäminen etenkin pienelle, aloittavalle bändille, ei ole helppoa.”

Lehto toivookin, että Otaniemessä treenaavia bändejä käytettäisiin enemmän Otaniemen tapahtumissa. Miksi ottaa esimerkiksi Dipoliin soittamaan täysin ulkopuolinen bändi, jota kukaan ei tunne, kun Pelmunkin bändejä olisi tarjolla. ”Täällä on tosi hienoja bändejä, jotka eivät vielä ole päässeet esiin”, Lehto sanoo ja jatkaa: ”Jos teekkarien järjestämään tapahtumaan tarvitaan bändiä tai artistia, niin Pelmuun voi ottaa yhteyttä.”

Tapahtumia suunnitellaan

Pelmun tavoitteena on tuoda Otaniemen bändejä lähemmäksi yleisöä. Suunnitelmissa on esimerkiksi omien festareiden järjestäminen. Myös battle of the bands -tyylisiä juttuja on heitelty ilmaan. ”Bändit voisivat käydä ottamassa erää toisistaan ja katsoa mistä yleisö syttyy.”

Lehdon mukaan Pelmulla on paljon kuplivia ideoita, joita aletaan toteuttaa hiljalleen. Ensimmäiseksi bändikämppä menee remonttiin. ”Pelmun toiminnan ydin on bändikämppä ja siellä tapahtuva toiminta. Haluamme remontoida bändikämpän ja tehdä siitä mahdollisimman hyvätasoisen soittoympäristön. Samalla yritämme vaimentaa ääntä muualle taloon. Kun ympäristö saadaan valmiiksi lähdemme kehittämään laitteistoa.” Remontin pitäisi olla ohi vuodenvaihteessa.

Bändikämpän käyttöä halutaan myös maksimoida entisestään. ”Bändivuoroissa on paljon tyhjäkäyntiä, koska bändit joutuvat varaamaan yhden pakollisen vuoron, minkä sattuvat saamaan. Webbiin tulee vuodenvaihteen jälkeen varauskone, jolla soittovuoro tulee vahvistaa. Jos et ole vahvistanut sitä määräaikaan mennessä, vuoro on vapaata riistaa kaikille.” Pelmun tavoitteena on saada myös bändien esittelyt webbiin.

Lisää
>> PT 17/2004: Sacred Nation – kasarimaista heavya nahkahousuissa
>> PT 17/2004: Nyrkkikyllikki: "Naisia tulee ja naisia menee, mutta rock and roll forever"