Douglas Coupland. Kanadalainen. Douglas Couplandin vuonna 1991 julkaistu kirja Generation X (suom. Tuntematon sukupolvi) nousi uudenlaisen, yli kaksikymppisistä työhönsä kyllästyneistä ja yliopiskelleista nuorista aikuisista muodostuneen, sukupolven kirjalliseksi todistukseksi, kuten Jack Kerouacin Matkalla aikoinaan.

Coupland itse kiistää olevansa tämän sukupolven äänitorvi, mutta esimerkiksi jo kirjan nimi Generation X on vakiintunut tätä sukupolvesta puhuttaessa käytetyksi nimeksi ja sitä kautta hän on tämän tittelin jo ansainnut. Seuraavat Douglas Couplandin kirjat jatkavat lähinnä samanlaisen ja nuoremman, vielä opiskeluvaiheessa elävän, ikäluokan elämän kuvauksia, jatkuvasti ironisoiden koko amerikkalaista kulttuuria hahmojensa analysoivan ja kekseliään elämäntyylin kautta. Couplandin kirjoille on ominaista juonen normaalia vähäisempi merkitys kirjan kokonaisuudessa. Varsinainen kirjaa kasassa pitänyt juoni voi vaipua loppuvaiheesa unholaan päähenkilön elämänarvojen muuttuessa. Näin kirjassa Mikro-orjat (Microserfs 1995). Kirjoissa pääosan vie elävä kerronta, joka usein pureutuu kaikkein amerikkalaisimpiin tekijöihin, pop-ilmiöihin, tuotteisiin, sisustukseen, televisioon tai vaikkapa Floridaan, kuten uusimmassa All Families are Psychotic -kirjassa. Kirjoissa varsinainen opetus piilee näiden sanojen keskellä, iskien lukijan tajuntaan kuvan lähes surrealistisen materialistisesta yhteiskunnasta, jonka keskellä elää sukupolvi kasvaneena tähän pastellinsävyiseen muoviseen kehtoon ikäänkuin transvestiitti, joka uskoo syntyneensä väärään ruumiiseen. Välillä kuitenkin, kuten fantastisen nerokkaassa Girlfriend In a Coma -teoksen loppunäytöksessä, eräänlainen opetus saattaa valjeta lukijalle suoraan henkilöhahmojen loisteliaana tienä antoisampaan elämään.

Tällä kertaa Couplandin kirjassa paahdetaan alusta asti täysillä. Tyypillistä couplandilaista sanallista kikkailua se ei toki estä, mutta tällä kertaa ainoa kirjan henkilö, joka kunnolla analysoi elämäänsä ja ympäristöään on Janet Drummond, jo iäkäs perheenäiti, jolla on AIDS. Hänen poikansa Wade ja Bryan elävät jo omaa elämäänsä. He ovat tulleet koko perheen kesken saattamaan siskoaan ja Janetin ainoaa, yksikätistä ja hyvin älykästä tytärtä Sarahia avaruusmatkalle. Paikalle on myös saapumassa Janetin ex-mies Ted nuoren vaimonsa kanssa.

Kirjassa pohditaan kuolemaa, sairautta, älykkyyttä ja ennen kaikkea perhe-elämää. Juoni pomppii paikasta toiseen saaden uusia käänteitä ja karaten osittain kirjailijan käsistä. Tämä ei sinänsä huolestuta, koska Couplandin kirjoissa juoni on kuitenkin aina ollut, jos ei aivan sivuseikka, niin ainakin normaalia vähäpätöisempi tekijä. Juonessa tapahtuu todellakin enemmän kuin Couplandin kirjoissa yleensä, verta lentää ja paljastuksista seuraa uusia paljastuksia. Juonen temppuilu muistuttaa välillä hieman jotain saippuakommellusta, tosin Couplandin perusviehätys tekee tästä omituisemman sävyistä. Henkilöhahmoista varsinkin Bryan jää auttamatta taka-alalle erittäin stereotyyppiseksi henkilöksi. Bryaniin liittyy kirjan ensimmäisiä couplandismejä: Bryan tapasi kirjan alun tyttöystävänsä Shwn Seattlen mellakassa sytyttämässä tulipaloa Gapin vaatekauppaan. Shwsta ja heidän tapaamisestaan tuli Bryanin perhettä yhdistävä naurunaihe.

Hyvähän tämäkin kirja on. Henkilökohtaisesti vain tällaiset päähenkilöt ja heidän omat elämänsä vain eivät kolise omassa elämässäni juuri mihinkään lokeroon. Florida, kirjan jatkuva sanallinen leikkikenttä, ei sekään ole minulle tuttu. Takana piilevistä ajatuksista voidaan poimia ainakin kysymys siitä, mitä voi enää saavuttaa ja miten jatkaa elämää, jos oletettu elinaika kasvaa viikoista vuosiin, tai vaikkapa kymmeniin vuosiin?

Voin kuvitella päässäni kirjan tapahtumat ja ironian avulla kuvaillut paikat, mutta aihepiiri, ja jotenkin kokonaisuutena huolimattomampi kuva ajatuksissani siitä, mitä Coupland yrittää tällä kertoa aiheuttaa sen, että vaikka kirja onkin taas parhaimpia vähään aikaan lukemiani kirjoja, Coupland-listallani se ei ole kärkiviisikossa. Hyvä mutta hajanainen.