Gregoriaaninen melodia hyräiltiin ensimmäisen kerran Välimeren säestämänä. Ajan myötä laulu kulki ja koukkasi lännen kautta myös Suomeen. Samaan aikaan kun Turun katedraalikuoro levitti taivaallista sanomaansa laulaen, rallattelivat Karjalan huivipäiset virsukintut pentatonisia runoja. Näistä elementeistä 1500-luvun lopulla yhdistynyt suomalaisen musiikin juuri muotoutui myös kuorolauluksi kolmen seuraavan vuosisadan aikana.

1800-luvulla Euroopasta tullut tuulahdus toi vahvan kuorokuohun Saksasta. Aallon harjalla ratsasti kuoromusiikille omistautunut Pacius. Silkka kukkaisromantiikka muuttui 1800-luvun aikana aatteellisemmäksi ja järkiperäisemmäksi kansallisromatiikaksi.

Ajatus siitä, että kansallistunnetta voitiin propagoida petollisen suloisessa mieskuoromuodossa, lienee kohottanut salskean patriarkaalisuuden uudelle tasolle. Kun Poli perustettiin vuonna 1903, kajautti vihkimistilaisuudessa laulunsa ajan hengen mukainen, sielua ja silmiä hivelevä nuorten miesten kuoro. Suosionsa halossa kokoonpano perusti heti seuraavana vuonna Polyteknikkojen Kuoron.

Historiallisista syistä ei ole sattumaa, että mieskuorolaulu on hienostunut ja kurinalainen, nimenomaan akateeminen harrastus. Alusta lähtien Polyteknikkojen Kuoronkin kehitys, jalostus ja samanaikainen uudistus ovat olleet jatkuvia tavotteita. Todellista taitoa ei tavoitella tempuin; ihmeitähän harvemmin tapahtuu. Luottamus kovaan työhön lienee siis itse kunkin henkilökohtainen ristiretki. Ahkera harjoittelu, raaka työ, säntillisyys ja suoranainen tiukka kuri ovat elementtejä, jotka voidaan yhdistää eläväisten nuorten miesten lauluharrastukseen. PK on ryhmä, jolla on maineensa, mutta ehdottomasti myös kunniansa. Laatu saavutetaan tasaisella, varmalla puurtamisella.

Vaativa ja ennakkoluuloton ohjelmisto motivoi laulajia uusiin ponnistuksiin. Polyteknikkojen kuoron sisäinen kvartettikilpailu on toisenlainen keino lähestyä samaa maalia. On luonnollinen tapa hallita suurta kokonaisuutta hajottamalla se pienempiin osiin. Vaikka en väitäkään, että volyymi korjaisi virheet PK:n tapauksessa, on selvä, että mitä vähemmän on laulajia, sitä suuremmat korvat on oltava. Kvarteteissa laulaminen puhdistaa massiivista miesrintamaa.

Kvartettitoiminta on yksi tärkeä ja elinvoimainen osa PK:n toimintaa. Heillä onkin kvartettipalvelun konsepti, jossa nelikon voi tilata esiintymään haluamaansa tilaisuuteen ja ohjelmisto räätälöidään aina asiakkaan mukaan. Oli kysymys sitten letkeästä cocktailtilaisuudesta, häistä taikka hautajaisista, repertuaari ei lopu kesken. Tämä tuli todistettua Polyteknikkojen Kuoron kvartettikilpailussa Otaniemen kappelissa helmikuun lopulla.

Sisäisen kilpailun toinen tarkoitus oli uusien laulajien kannustus kvartettitoimintaan. Yleisölle avoin tilaisuus on hyvä ja opettavainen hetki esittää taitojaan ja virkistävää lienee myös se, että oma ääni kuuluu kerrankin kunnolla.

Kvartettikilpailu koostui kahdesta eri osiosta. Ensimmäinen, yleisölle avoin kappeliosuus, oli luonteeltaan hillitty. Vasta tämän jälkeen kuorolaiset päästivät sisäiset petonsa irti. Tosin pyhässä huoneessakin oli läsnä ja havaittavissa välähdys kilpailijoiden todellisista kynsistä. Rennompi ja lennokkaampi toinen osuus pidettiin vielä samana iltana Smökissä, mutta tilaisuus oli rajattu kuorolaisille ja kutsuvieraille.

Otaniemen kappelin eteisessä kävi hermostunut suhina, kun kuorolaiset hyräilivät vielä viime hetkillä stemmoja, maistelivat sanoja ja pyörittelivät äänirautoja. ”Tehän näytätte ihan kvartetilta!”, leimasi joku hyväntuulisesti. Kuoron taiteellinen johtaja Tapani Länsiö kätteli vieraita ja vaihtoi nopeasti kuulumisia tuomareiden ja kutsuvieraiden kanssa. Tuomareita oli kaksi: Dominanten kuoronjohtaja Seppo Murto ja naiskuoro Philomelan johtaja Marjukka Riihimäki. ”Tämähän on yleisömenestys!”. Väki siirtyi saliin ja penkkirivit täyttyivät hiljalleen. Rauli Oikarinen toivotti yleisön tervetulleeksi ja raivasi tilaa ensimmäiselle kvartetille.

Kappelin kilpailun ansioitunein kvartetti oli ‘Hämärän Ääniä’ ja kokonaiskilpailun voitti ‘Hiljainen Kvartetti’. Tuomareiden tehtävä oli vaikea, mutta he perustelivat ’Hämärän Ääniä’ -kvartetin voittoa tasapainoisella soinnilla, ilmeikkäällä ja pontevalla esityksellä, hyvällä fraseerauksella ja nyanssien huomioimisella. ’Hiljaisen Kvartetin’ äänet sopivat tuomariston mielestä hyvin yhteen, kappalevalinnat olivat osuvia ja sama linja pysyi molemmissa sarjoissa. Esitys oli myös taiteellisesti nautinnollinen.

Smökissä jaettiin vielä palkinnot kehityskelpoisimmalle kvartetille ja yleisöäänestyksen perusteella ‘Alin ääni’ -palkinto, jonka voittaja selvisi vain kahden äänen marginaalilla. Nämä kunnianosoitukset sai yksi ja sama kvartetti nimeltä MA. Siinä lauloivat Antti Latva-Koivisto, Mikko Reinikainen, Eero Sarkio ja Ville Viitaniemi.