Jemina Staalo maalaa novelli- ja runokokoelmassaan prostituutiosta ja pornotähden elämästä hyvin erilaista kuvaa kuin Timo Korppi omaelämäkerrassaan. Arkista, tunteellista, melkein käsin kosketeltavaa. Huorat vetävät huumeita eivätkä pysy järjissään. Pornotähden mies hakkaa vaimoaan kerta toisensa jälkeen ja uhkaa tappaa itsensä, jos hänet jätetään. Mustelmaisina päivinä näyttelijä vain ohjaa ja kuvaa. Miten kuten sitä kuitenkin pysytään elämässä kiinni, kun on pakko.

Pornon ja prostituution lisäksi Staalo käsittelee kirjassaan muitakin, epäilemättä hänen mielestään tasa-arvoon liittyviä ongelmia: sairaita parisuhteita, tukahdutettua seksuaalisuutta, valtavia ulkoisia paineita, joiden kanssa novellien nuoret naiset elävät. Staalo on saanut inspiraatiota työstään erilaisissa hoitopaikoissa. Novelleissa Staalon tapaamien ihmisten kokema todellisuus muotoutuu sanataiteeksi ja kenties osittaiseksi fiktioksi. Vaikka Staalo sanoo aloittaneensa osan kirjan teksteistä jo kymmenen vuotta sitten, teksti on yllättävän raikasta ja ajankohtaista.

Vaikuttaa siltä, että Staalolla on paljon sanottavaa. Hän haluaa tunkea näiden surkeiden ihmisten elämän lukijan ihon alle. Silti novelleja ei ole inhottava lukea. On hienoa, että asiat tulevat julki, niistä puhutaan. Staalo jakaa Korpin kokemuksen pornon arkisuudesta. Pornon tuottajille koko puuhassa ei ole hohdon häivääkään. Useimmiten ainoastaan päinvastoin.