Innovaatiokeskus ja Keksintösäätiö ovat monelle korkeakoululaiselle uusia tuttavuuksia. Keksintösäätiö on julkinen organisaatio, joka tarjoaa neuvontaa keksintöjen suojaamisessa ja kaupallistamisessa. Keksintösäätiö myös rahoittaa keksintöjen suojaamista esimerkiksi patenttien ja mallisuojan avulla.
TKK:n Innovaatiokeskus pitää majaansa Innopolin 2:n kolmannessa kerroksessa. Sieltä Panu Kuosmasella on näköalapaikka siihen, mitä uutta korkeakoulun eri osastoilla ollaan kehittämässä. ”Hyvänä esimerkkinä uudesta TKK:lla tehdystä keksinnöstä on superabsorbenttisuoja, joka on uudentyyppinen luotisuojaratkaisu. Superabsorbenttisuoja imee erityyppisiä kovia iskuja aiempia ratkaisuja paremmin ja tarjoaa tehokkaampaa suojaa useisiin eri käyttötarkoituksiin. Opiskelijoiden tekemän keksinnön patenttihakemus on myyty sitä eteenpäin kehittävälle yritykselle”, Panu Kuosmanen kertoo.
Opiskelijoiden tekemiä keksintöjä on määrällisesti vähän. Suurin osa TKK:lla syntyvistä keksinnöistä tulee tutkijoilta, tutkimusapulaisilta ja professoreilta. Opiskelijoiden suhteen laatu kuitenkin korvaa määrän. Vuosittain muutamia opiskelijoiden tekemiä keksintöjä etenee teollisiksi tuotteiksi saakka.
Innovaatioasiamiehillä on myös hyvä näkemys innovaatioiden kehityksestä koko Suomen tasolla, sillä Keksintösäätiöön tulee vuosittain 2600–2700 ehdotusta keksinnöistä. Näistä rahoitushakemuksiksi etenee noin 1000 kappaletta. Innovaatiot ovat tärkeitä niin keksijöille kuin koko Suomen teollisuudelle. Kotimaassa tehdyt keksinnöt luovat pohjaa suomalaisyritysten menestykselle maailmalla. Korkeakoulultakin on lähtenyt useita kansainvälisesti toimivia yrityksiä, joista johtotähtinä ovat ohjelmistoalan pörssiyritykset SSH ja F-Secure sekä biotekniikkayritys Finnzymes.
”Mikäli tuntee, että on tehnyt keksinnön, kannattaa tulla Innovaatiokeskukseen keskustelemaan asiamiesten kanssa. Kannattaa myös miettiä etukäteen keksinnön teknistä rakennetta ja kirjata toimivuus paperille. Myös taloudellisia ja kaupallisia seikkoja kannattaa hieman ajatella. Kannattaa pohtia, miten keksintöä olisi halukas kaupallistamaan”, Panu rohkaisee.
Keksinnön tehneen henkilön ei kannata mennä kertomaan keksinnöstä kovin laajasti. Ei kannata myöskään lähteä hoitamaan patentointia omin avuin ja omin rahoin. Mikäli keksijöitä on useita, tulee keksinnöstä muodostaa yhteinen tahtotila, mitä sen kanssa halutaan tehdä. Keksijöiden välille täytyy myös tehdä keskinäinen sopimus keksintöön liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Miten eri henkilöt osallistuvat projektin eteenpäin viemiseen? Millaisen kompensaation he saavat tehdystä työstä?
Keksintösäätiön rahoittamista keksinnöistä pystytään kaupallistamaan noin 20 %. Se tarkoittaa vuosittain noin 50 keksintöä. Keksintöjä kaupallistettaessa on kaksi linjaa. Ensiksikin keksintö voidaan myydä tai lisensoida yritykselle, jolla on kiinnostusta keksintöä kohtaan. Toinen vaihtoehto on, että keksijät perustavat oman firman viemään keksintöä eteenpäin. ”Molemmat tavat ovat yleisiä, ja on tapauskohtaista millä tavalla keksintö pystytään kaupallistamaan menestyksellisesti. Kannattaa pitää mielessä, että liike-elämän lainalaisuudet eivät välttämättä aukene keksijälle itselleen”, Panu sanoo.
http://www.keksintosaatio.fi