Polyteekkari |
Suomalainen diplomi-insinööri työskentelee
ja soutelee Lontoossa
![]() |
![]() |
![]() |
Pekka Tuominen
Suomalaisessa keskustelussa opetuksen kehittämisestä on ihmetelty
yliopistojemme huonoa menestystä kansainvälisillä ranking-listoilla.
Minkälaista opiskelu huippuyliopistossa sitten olisi? Imperial
Collegesta Lontoosta diplomi-insinööriksi valmistunut Sanna Supponen, 25, kertoo.
Hei! Mitä Lontooseen kuuluu?
Hyvää! Aurinko paistaa ja täällä on tosi lämmintä.
Eikö Lontoossa pitäisi sataa tai olla sumua?
Jaa-a, ilmastonmuutos.
Mitä teet työksesi?
Työskentelen rakenneinsinöörinä keskisuuressa insinööritoimistossa.
Tällä hetkellä suunnittelen uutta kylää nimeltä Greenwich Millennium
Village. Jaan työnhuoneen arkkitehtien kanssa. Mä yritän muistuttaa
niitä, että kerrokset ei pysy ilmassa ilman pylväitä.
Minkälaista on diplomi-insinööriksi valmistuminen Englannissa?
Täällä uskotaan siihen, että insinööriksi opitaan vasta käytännössä.
Yliopisto kestää neljä vuotta, jonka jälkeen ei vielä ole
täysivaltainen insinööri, vaan vanhempi ammatinharjoittaja valvoo
tekemisiä. Täyden toimiluvan eli charterin saa vasta vuosien työnteon
jälkeen.
Olet valmistunut 2005 Imperial Collegesta, joka on sijoittunut
kolmanneksi eurooppalaisista yliopistoista The Timesin
ranking-listalla. Millaista koulussa oli?
Se oli tietysti suuri kunnia. Opetus oli hyvin teoreettista.
Tietokoneita ja CADia ei paljoa käytetty, vaan opetusvälineinä oli
liitutaulut, kynä ja paperi. Käytännön taidot opitaan vasta töissä.
Tuntuiko opetuksen laatu erityisen korkealta?
No, itse asiassa ei. Luennoitsijat olivat meille melkoisia idoleita,
heidän julkaisunsa olivat alan huippua. Valitettavasti monesti tuntui
siltä, että he vain halusivat pois oppitunneilta omien projektiensa
pariin.
Yksi syy tulla Englantiin opiskelemaan oli, että kuulemma täällä piti
olla paljon pienryhmäopetusta. Mutta eipä pienryhmiä tai laskareita
juurikaan ollut.
Oliko opetus koulumaista? Millainen akateeminen vapaus oli?
Todella koulumaista. Luennoilla oli pakko olla. Lukujärjestys oli
valmiiksi tehty. Valinnaisia opintoja ei juuri ollut ennen viimeisiä
vuosia. Ja jos kurssi ei mennyt läpi, jäi luokalleen.
Oliko opiskelu kansainvälistä?
Ulkomaalaisia oli iso kiinalainen ja malesialainen jengi. En oikein
kuulunut mihinkään jengiin, mutta sitten lyöttäydyin muiden
eurooppalaisten seuraan. Vaihto-oppilaaksi ei juuri lähdetty. Pari
meni, mutta ne tuli takaisin kyllästyttyään. Kieliä britit osaavat aika
huonosti.
Minkälainen on englantilainen teekkarikulttuuri? Onko teillä sitsejä ja vuosijuhlia, teettekö ekskuja, entä jäyniä?
No eipä juuri. Ekskuja oli kaksi. Harrastusmahdollisuuksia sentään oli paljon. Itse aloin harrastaa soutua.
Sinut on käsittääksesi valittu vuosikurssisi parhaan näköiseksi tytöksi. Onko titteli CV:ssäsi?
Heh. Totta. Mulla on jo työpaikka, mutta pitää varmaan laittaa seuraavaan CV:hen.
Kuinka valinta tehtiin?
Sähköpostiäänestyksellä. Tosin kunniaa hieman himmentää se, ettei meitä tyttöjä ei ollut kovin montaa.
Kuinka nopeasti soudat kaksi tuhatta metriä?
Kahdeksassa minuutissa.
Saitko valita kriketin, ketunmetsästyksen ja soudun välillä, vai miksi valitsit soudun?
No, mä tiesin elokuvista että brittiyliopistoissa soudetaan niin mä koin että kyllä munkin pitää.
Onko ikävä Suomea?
On, aina välillä. Kaipaan puhdasta ilmaa, tilaa, ostovoimaa. Lontoo
on todella kallis kaupunki. Oma sauna olisi kiva. Ja töissä voisi olla
suomalaisittain kahvitauot ja kahvihuone.