Kuka ketä hä - Sanna Supponen

Suomalainen diplomi-insinööri työskentelee
ja soutelee Lontoossa

Pekka Tuominen

Suomalaisessa keskustelussa opetuksen kehittämisestä on ihmetelty yliopistojemme huonoa menestystä kansainvälisillä ranking-listoilla. Minkälaista opiskelu huippuyliopistossa sitten olisi? Imperial Collegesta Lontoosta diplomi-insinööriksi valmistunut Sanna Supponen, 25, kertoo.

Hei! Mitä Lontooseen kuuluu?

Hyvää! Aurinko paistaa ja täällä on tosi lämmintä.

Eikö Lontoossa pitäisi sataa tai olla sumua?

Jaa-a, ilmastonmuutos.

Mitä teet työksesi?

Työskentelen rakenneinsinöörinä keskisuuressa insinööritoimistossa. Tällä hetkellä suunnittelen uutta kylää nimeltä Greenwich Millennium Village. Jaan työnhuoneen arkkitehtien kanssa. Mä yritän muistuttaa niitä, että kerrokset ei pysy ilmassa ilman pylväitä.

Minkälaista on diplomi-insinööriksi valmistuminen Englannissa?

Täällä uskotaan siihen, että insinööriksi opitaan vasta käytännössä. Yliopisto kestää neljä vuotta, jonka jälkeen ei vielä ole täysivaltainen insinööri, vaan vanhempi ammatinharjoittaja valvoo tekemisiä. Täyden toimiluvan eli charterin saa vasta vuosien työnteon jälkeen.

Olet valmistunut 2005 Imperial Collegesta, joka on sijoittunut kolmanneksi eurooppalaisista yliopistoista The Timesin ranking-listalla. Millaista koulussa oli?

Se oli tietysti suuri kunnia. Opetus oli hyvin teoreettista. Tietokoneita ja CADia ei paljoa käytetty, vaan opetusvälineinä oli liitutaulut, kynä ja paperi. Käytännön taidot opitaan vasta töissä.

Tuntuiko opetuksen laatu erityisen korkealta?

No, itse asiassa ei. Luennoitsijat olivat meille melkoisia idoleita, heidän julkaisunsa olivat alan huippua. Valitettavasti monesti tuntui siltä, että he vain halusivat pois oppitunneilta omien projektiensa pariin.
Yksi syy tulla Englantiin opiskelemaan oli, että kuulemma täällä piti olla paljon pienryhmäopetusta. Mutta eipä pienryhmiä tai laskareita juurikaan ollut.

Oliko opetus koulumaista? Millainen akateeminen vapaus oli?

Todella koulumaista. Luennoilla oli pakko olla. Lukujärjestys oli valmiiksi tehty. Valinnaisia opintoja ei juuri ollut ennen viimeisiä vuosia. Ja jos kurssi ei mennyt läpi, jäi luokalleen.

Oliko opiskelu kansainvälistä?

Ulkomaalaisia oli iso kiinalainen ja malesialainen jengi. En oikein kuulunut mihinkään jengiin, mutta sitten lyöttäydyin muiden eurooppalaisten seuraan. Vaihto-oppilaaksi ei juuri lähdetty. Pari meni, mutta ne tuli takaisin kyllästyttyään. Kieliä britit osaavat aika huonosti.

Minkälainen on englantilainen teekkarikulttuuri? Onko teillä sitsejä ja vuosijuhlia, teettekö ekskuja, entä jäyniä?

No eipä juuri. Ekskuja oli kaksi. Harrastusmahdollisuuksia sentään oli paljon. Itse aloin harrastaa soutua.

Sinut on käsittääksesi valittu vuosikurssisi parhaan näköiseksi tytöksi. Onko titteli CV:ssäsi?

Heh. Totta. Mulla on jo työpaikka, mutta pitää varmaan laittaa seuraavaan CV:hen.

Kuinka valinta tehtiin?

Sähköpostiäänestyksellä. Tosin kunniaa hieman himmentää se, ettei meitä tyttöjä ei ollut kovin montaa.

Kuinka nopeasti soudat kaksi tuhatta metriä?

Kahdeksassa minuutissa.

Saitko valita kriketin, ketunmetsästyksen ja soudun välillä, vai miksi valitsit soudun?

No, mä tiesin elokuvista että brittiyliopistoissa soudetaan niin mä koin että kyllä munkin pitää.

Onko ikävä Suomea?

On, aina välillä. Kaipaan puhdasta ilmaa, tilaa, ostovoimaa. Lontoo on todella kallis kaupunki. Oma sauna olisi kiva. Ja töissä voisi olla suomalaisittain kahvitauot ja kahvihuone.