Polyteekkari |
Helene Schjerfbeckin taidetta Didrichsenillä
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
Väinö Jääskinen
Helene Schjerfbeckin (1862—1946) taidetta on parhaillaan esillä Didrichsenin taide- ja kulttuurimuseossa. Museo sijaitsee lähellä teekkarikylää, Kuusisaaressa Helsingin puolella ja näyttely on avoinna lokakuun alkuun saakka. Sen 50 teoksen kokoelma tarjoaa läpileikkauksen taiteilijan koko tuotannosta, vaikka toisaalta ilmenee myös keskitystä tietynlaisiin teemoihin. Näitä ovat mm. omakuvat, muut muotokuvat ja asetelmat.
Näyttelyn nimi on Helene Schjerfbeck - Salatun tulkitsija, eikä
syyttä. Schjerfbeck oli ennen kaikkea syvien tunteiden kuvaaja.
Ensivaikutelmani oli sekoitus valoja ja värejä. Vähitellen tarkentui
kuvien muodostama kokonaisuus. Schjerfbeckin taiteilijanura alkoi
jo varhain. Hän aloitti 11-vuotiaana opinnot Suomen Taideyhdistyksen
piirustuskoulussa. 18-vuotiaana hän maalasi teoksen Haavoittunut soturi
hangella, joka herätti aikanaan paljon keskustelua. Taulussa on
nähtävissä nuoren taiteilijan oman tyylin etsiminen. Vielä tuossa
vaiheessa se ei ollut täysin löytynyt, sillä taulua ensi näkemältä
tuskin arvaisi Schjerfbeckiksi.
Schjerfbeckin kehitys näkyy mielenkiintoisesti esimerkiksi sarjassa
Varjo muurilla. Kolmessa eri aikoina maalatussa teoksessa on käsitelty
samaa puuta ja penkkiä. Ensimmäisessä taulussa kuvaus on paljon
yksityiskohtaisempaa kuin myöhemmissä, joiden suuret väripinnat
kertovat taiteilijan vapautuneen naturalismista. Schjerfbeckin
kehitystä loistavaksi koloristiksi Didrichsenin näyttely dokumentoi
oivallisesti. Maalauksissa värit heräävät eloon, niissä on lyyristä
voimaa ja omintakeista väreilyä. Parhaiten tämä näkyy erilaisissa
muotokuvissa.
Voimakkaimman vaikutuksen minuun tekivät Helene Schjerfbeckin
omakuvat. Pitkässä sarjassa näkyy taiteilijan oma näkemys elämästä ja
toisaalta lähestyvän kuoleman odotus. Lopun omakuvissa esiintyvä nainen
on luurankomainen ja kalvakka; Schjerfbeck on selvästi pohtinut
kuolemaa ja tuonut tämän tematiikan osaksi maalauksiaan. Omakuvista
Tiedekeskus Heureka on koonnut ruudulla esitettävän animaation, jossa
nähdään niiden kehitys realistisesta alusta aina groteskiin loppuun
asti.
Hiukan helpommin omaksuttavissa ovat Schjerfbeckin asetelmat kuten
Kurpitsa-asetelma ja Asetelma, mustuvat omenat. Niissä maalaajan
värimaailma puhkeaa loistoonsa. Työt ovat modernin pelkistettyjä.
Monissa Schjerfbeckin töissä on itämainen tunnelma. Pitkäkaulaiset,
soikeakasvoiset, aavistuksen vinosilmäiset ihmiset kansoittavat hänen
muotokuviaan. Selvin esimerkki on Punapukuinen tyttö (Kiinalainen
lapsi).
Schjerfbeck eli puitteiltaan hyvin vaatimatonta elämää. Siitä
huolimatta hänen onnistui luoda monipuolinen ura taiteilijana. Hänen
teoksistaan on tullut rakastettuja ja arvostettuja, tietyllä tapaa koko
kansan yhteistä omaisuutta. Nyt esillä oleva näyttely on varmasti
tutustumisen arvoinen. Sitä katsoessaan seisoo kuin suuren hiljaisuuden
äärellä seuraten taiteilijaa sinne, minne hän ikinä haluakaan johdattaa.