Elämää hiekkalaatikolla opintomonisteiden kanssa

Johanna Mitjonen

Ensin tupa ja takka, sitten vasta akka? Tämä kansanviisaus ei enää pidäkään paikkansa. Enää ei eletä yhteiskunnassa, jossa asiat seuraavat toisiaan. Kun työelämä on muuttunut turvattomaksi, vanhemmuus saa monella odottaa. Mutta eihän lasta voi opiskeluaikanakaan hankkia! Vai voiko?

Teekkarikylästä löytyi kolme onnellista tarinaa opiskelijavanhemmuudesta. Tapio Teppo, 25 on kuudennen vuoden tietotekniikan opiskelija. Ennen isän elämää perhekylässä Tapio kävi asumassa myös poikamieskylän puolella. Nyt hän on diplomityötä vaille valmis insinööri, naimisissa ja Tarmon, 8 kk, isä.

Tapio kertoo poikansa olevan reipas ja seurallinen. "Ensimmäiset pari kuukautta haettiin unirytmiä, vastasyntynyt kun nukkuu silloin kun nukuttaa. Nyt lastenhoito helpottuu koko ajan ja vauvasta tulee koko itsenäisempi."

Tapio ei tee isyydestään suurta numeroa. "Perhe on aina ollut omissa suunnitelmissani. En kaipaa poikamieselämää, perheen perustaminen on ollut hyvin luonnollista. Vuonna 2005 menin naimisiin vaimoni Johannan kanssa ja nyt meille syntyi Tarmo. Lapsi on tietenkin nyt arkielämän keskipiste. Jonkun mielestä tämä voisi tietysti olla kamalaa, kun ikinä ei saa nukkua tarpeeksi. Tai minä saan, mutta vaimo ei."

Tapio Teppo tuumii, ettei isyys ole muuttanut häntä ihmisenä. "Olen ennenkin ollut kotona viihtyvää tyyppiä." Liioin hän ei koe itseään nuoreksi isäksi. "Mielestäni 25-vuotias isä ei ole mitenkään erityisen nuori. Tiedän nuorempiakin, esimerkiksi 19-vuotiaana lapsen saaneita ihmisiä. Eläkeläisenä saan sitten ajella matkailuvaunulla ja juoda konjakkia, kun olen tehnyt lapset ajoissa."

Perhekylässä asustavat myös Milla Sairanen, 26 ja Mirja Ruponen, 29. He ovat molemmat opiskelevia äitejä. Myös heidän miehensä ovat opiskelleet TKK:lla. Millan mies on jo työelämässä ja Mirjan valmistumassa.

Itse asiassa Milla on perheessään jo toisen polven opiskelijaäiti: hänen äitinsä otti häntä vauvana luennoille mukaan.
Millaa on myös vaikeaa lokeroida. Voiko häntä nimittää kotiäidiksi, koska hän on kotona kahden lapsensa kanssa? Tilastollisesti hän on kuitenkin opiskelija.

Perheen kuopus Maisa syntyi syyskuussa, mutta Milla ei ole äitiyslomalla vaan koko ajan kirjoilla TKK:lla. Automaatio- ja systeemitekniikkaa opiskelevalla teekkariäidillä on suunnitelmissa tehdä kursseja nyt syksyllä.

Mirja Ruponen opiskelee maanmittausosastolla, ja hänelläkin on kaksi lasta, Roni 5,5 ja Konsta 2,5 vuotta. Molemmat pojat ovat hoidossa Otaniemen päiväkodissa. "Kun on tenttejä ja seminaareja, pojat ovat kello neljään asti päiväkodissa. Sitten kun opiskeluissa on vähän löysempää, voi tehdä lyhyempää päivää. Silloin haen lapset aiemmin ja lähdetään vaikkapa uimaan."

Mirja kertoo omakohtaisesti kokeneensa mitä työssäkäyvän äidin ja isän arki on omina kesätyöaikoinaan. "Kesällä on kivaa, aurinko paistaa ja lapset voi pukea nopeasti shortseihin, mutta loskassa ja kiireessä on varmasti tiukempaa".

Mirjalla opintoja on edessäpäin enemmän. Jäljellä on noin 50 opintoviikkoa sekä diplomityö. Mirjalla oli AMK-tutkinto loppusuoralla, kun hän pääsi Teknilliseen korkeakouluun. "Minulle TKK:lle pääsy tarkoitti sitä, että nyt voidaan hankkia lapsia".

"Hei, oikea asenne!", huudahtaa tähän Milla.

Mirja tietää ajattelevansa hyvin päinvastaisesti kuin moni muu opiskeleva nuori nainen. Ruposten perheessä opiskelemaan pääsy toimi kuitenkin tilanteen laukaisijana. "Ajattelimme mieheni kanssa, että koska nyt me molemmat olemme täällä, saa lapsi tulla."

Heti TKK:lle päästyään Mirja alkoikin odottaa esikoistaan, Ronia. Varsinaisesti hänen kokopäiväiset opintonsa Otaniemessä alkoivat vasta vuonna 2002, koska hän oli Ronin kanssa reilun vuoden kotona ja viimeisteli opintojaan ammattikorkeakoulussa.

Millalla on suunnitelmissa valmistua parin kolmen vuoden sisällä. Valmistuminen saattaa tapahtua aiemminkin, koska opintoviikkoja puuttuu enää noin 20 ja diplomityö.  "Toisaalta on kivaa löysäillä, kun on hyvä syy."

Milla ja Mirja ovat molemmat suorittaneet opintoja vauvanhoidon ohella. "Koulu ei ole vauvalta pois", Milla sanoo. Hän kertoo Ollin, 2,5 imettämisen ohella lukeneensa tenttiin. "Kurssit yritin katsoa sillä tavalla, että ei olisi paljon pakollisia läsnäoloja. Pitkälle viime kevääseen asti homma toimi näin. Nyt on tietysti erilaista, kun on tämä pieni tässä näin."

Millan Maisa syntyi syyskuussa. "Aivot ovat yhtä höttöä vielä synnytyksen jäljiltä, tällä hetkellä opiskeluni on sitä, että uusin tenttipaperilainojani."

Onko perheellisen opiskelijan talous sitten tiukoilla? Teppojen perheessä lapsen saanti ei ole aiheuttanut rahavaikeuksia. Asumislisäkin jopa nousi muutamia euroja.

Sekä Mirja että Milla vakuuttavat, että rahankäytössä ei ole ollut ongelmia. Luonnollisesti perheellisen täytyy suunnitella taloutensa tarkkaan. "Ehkä meidän elämäntyylimme on sellainen, että ei ole rahan kanssa vaikeaa", Milla Sairanen sanoo.

Myös Mirja Ruponen on samoilla linjoilla. "Yksin asuvat eivät joudu samalla tavalla ajattelemaan: perheellisen opiskelijan taloudessa samalla opintorahalla joutuu elämään monta suuta", Mirja toteaa.

Lapsi tuo elämään vastuullisuutta; perheellisen on oltava kypsä talousasioiden hallitsemisessa. Milla kritisoikin ajattelua, jonka mukaan opintotuella ei voi tulla toimeen. Kumpikin on sitä mieltä, että kuluttamista ohjaavat tottumukset ja arvot.

Molemmat, Mirja ja Milla olivat käyneet ennen vauvan syntymää töissä, joten siksi heidän äitiyspäivärahansa on minimiä korkeampi. "Olin ATK-keskuksessa osa-aikatöissä tukihenkilönä ja siitä sai ihan kivan ansiosidonnaisen päivärahan", Milla sanoo.

Toisaalta tilanne on aivan toinen, jos on vain opiskellut, eikä ole käynyt töissä: silloin äitiysrahan saa miniminä. Jos vauva onkin yllätys eikä suunniteltu, on opiskelevan vanhemman arki tiukempaa. 

Perheellinen opiskelija ei sovi Kansaneläkelaitoksen standardoituihin raameihin. Perheellistä opiskelijaa vaanivat toimeentuloturvaongelmat: tuloloukut, KELAn järjestelmien lukuisuus ja monimutkaisuus. Paperisota vaatii perusteellista perehtymistä ja osaamista.

"Opiskelijana on kuitenkin kiva tehdä lapsia", vakuuttaa Milla.
Mirja kehuu joustavuutta. "Ei tarvitse stressata samalla tavalla sitä jos lapsi on sairas, kun ei ole työelämässä. Samoin päivät joustavat muutenkin, meillä esimerkiksi on haluttu pitää kiinni siitä, että aamut pienten lasten kanssa voivat olla viipyileviä, eikä lapsia tarvitse repiä sängyistä unisena päiväkotiin."

"On totta, että opiskelusta nauttii aivan eri tavalla kun on vauvan kanssa kotona", Milla sanoo. "Opiskelu on loistavaa vastapainoa vauvaelämälle".

Molemmilla opiskelijaäideillä perhe on prioriteetti numero yksi. "Mutta totta kai tulevaisuudessa haluaa tehdä sellaista työtä mistä nauttii," Mirja miettii.

Päättäjiltä ei oikeastaan kaivata lisää tukia. "En välttämättä kaipaa perheellisenä opiskelijana lisää rahallista tukea, vaan esimerkiksi kerhotoimintaa tai avointa päiväkotia, johon voisi mennä lasten kanssa. Juuri sellaista toimintaa, että tentin ajaksi voisi viedä lapsen hoitoon", analysoi Milla. 

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenille tällainen palvelu on olemassa. HYY:n Lapsiparkissa tarjotaan tilapäistä lastenhoitoapua. Siellä lapsia hoitavat lastenohjaaja ja apuohjaaja. Lapsiparkissa alaikäraja on 6 kuukautta ja hoitoaika on maksimissaan kolme tuntia kerralla. Hinta on 3 euroa per tunti.

"Lapsiparkki voisi olla kiva, mutta todellisen käyttöasteen näkee vasta kun se on käytössä. Uskon kuitenkin, että kotona oleville äideille tällainen palvelu olisi varmasti hyödyllinen", Tapio Teppo pohtii.

Mirja Ruponen kertoo, että TeVa, Teekkarivanhemmat, perustettiin pari vuotta sitten juuri edellä mainituista syistä. TeVan tarkoituksena oli yhdistää TKK:lla opiskelevia opiskelijavanhempia, toimia vertaisryhmänä sekä edistää mahdollisuuksia opintojen ja vanhemmuuden yhdistämiseksi.

"Mistä sitten johtui, ettei uusia vanhempia tullut mukaan toimintaan, en tiedä", Mirja sanoo.

Mirja tuumii, että joko TKY:ltä tai TKK:lta pitäisi olla henkilö, joka koordinoisi tämän tyyppistä toimintaa, koska muuten toiminnan jatkuvuus ei säily. Hän pohtiikin, että Hautomon tyyppinen mahdollisuus olisi Teekkarikylässä hyvä. Ryhmäperhepäiväkoti Hautomon yhteydessä oli työhuoneita vanhemmille.

 Toiminta-ajatuksena oli mahdollistaa vanhemman työskentely lähellä lastaan ja helpottaa kodin ja työn yhdistämistä sekä työelämään palaamista.

Tapio, Mirja ja Milla vakuuttavat viihtyvänsä Perhekylässä. Ja miksipä ei: kaikki on lähellä, oikeastaan kävelymatkan päässä. Kaikkien heidän mielestään perhekylä onkin TKY:n tärkein palvelu perheellisille.

Onko perhekylä nimensä veroinen, vai juhlivatko lapsettomat parit siellä kovaäänisesti? "Joskus perjantaisin bileitä pidetään, mutta ehkä me korvataan se sillä, että huudatetaan lasta öisin. Eli annetaan samalla mitalla takaisin", Tapio sanoo.