![]() |
Elämää hiekkalaatikolla opintomonisteiden kanssa
Johanna Mitjonen Ensin tupa ja takka, sitten vasta akka? Tämä kansanviisaus ei enää
pidäkään paikkansa. Enää ei eletä yhteiskunnassa, jossa asiat seuraavat
toisiaan. Kun työelämä on muuttunut turvattomaksi, vanhemmuus saa
monella odottaa. Mutta eihän lasta voi opiskeluaikanakaan hankkia! Vai
voiko? Tapio kertoo poikansa olevan reipas ja seurallinen. "Ensimmäiset
pari kuukautta haettiin unirytmiä, vastasyntynyt kun nukkuu silloin kun
nukuttaa. Nyt lastenhoito helpottuu koko ajan ja vauvasta tulee koko
itsenäisempi." Tapio ei tee isyydestään suurta numeroa. "Perhe on aina ollut omissa suunnitelmissani. En kaipaa poikamieselämää, perheen perustaminen on ollut hyvin luonnollista. Vuonna 2005 menin naimisiin vaimoni Johannan kanssa ja nyt meille syntyi Tarmo. Lapsi on tietenkin nyt arkielämän keskipiste. Jonkun mielestä tämä voisi tietysti olla kamalaa, kun ikinä ei saa nukkua tarpeeksi. Tai minä saan, mutta vaimo ei." Tapio Teppo tuumii, ettei isyys ole muuttanut häntä ihmisenä. "Olen ennenkin ollut kotona viihtyvää tyyppiä." Liioin hän ei koe itseään nuoreksi isäksi. "Mielestäni 25-vuotias isä ei ole mitenkään erityisen nuori. Tiedän nuorempiakin, esimerkiksi 19-vuotiaana lapsen saaneita ihmisiä. Eläkeläisenä saan sitten ajella matkailuvaunulla ja juoda konjakkia, kun olen tehnyt lapset ajoissa." Perhekylässä asustavat myös Milla Sairanen, 26 ja Mirja Ruponen,
29. He ovat molemmat opiskelevia äitejä. Myös heidän miehensä ovat
opiskelleet TKK:lla. Millan mies on jo työelämässä ja Mirjan
valmistumassa. Itse asiassa Milla on perheessään jo toisen polven opiskelijaäiti: hänen äitinsä otti häntä vauvana luennoille mukaan. Perheen kuopus Maisa syntyi syyskuussa, mutta Milla ei ole
äitiyslomalla vaan koko ajan kirjoilla TKK:lla. Automaatio- ja
systeemitekniikkaa opiskelevalla teekkariäidillä on suunnitelmissa
tehdä kursseja nyt syksyllä. Mirja kertoo omakohtaisesti kokeneensa mitä työssäkäyvän äidin ja
isän arki on omina kesätyöaikoinaan. "Kesällä on kivaa, aurinko paistaa
ja lapset voi pukea nopeasti shortseihin, mutta loskassa ja kiireessä
on varmasti tiukempaa". "Hei, oikea asenne!", huudahtaa tähän Milla. Mirja tietää ajattelevansa hyvin päinvastaisesti kuin moni muu
opiskeleva nuori nainen. Ruposten perheessä opiskelemaan pääsy toimi
kuitenkin tilanteen laukaisijana. "Ajattelimme mieheni kanssa, että
koska nyt me molemmat olemme täällä, saa lapsi tulla." Millalla on suunnitelmissa valmistua parin kolmen vuoden sisällä.
Valmistuminen saattaa tapahtua aiemminkin, koska opintoviikkoja puuttuu
enää noin 20 ja diplomityö. "Toisaalta on kivaa löysäillä, kun on
hyvä syy." Milla ja Mirja ovat molemmat suorittaneet opintoja vauvanhoidon ohella. "Koulu ei ole vauvalta pois", Milla sanoo. Hän kertoo Ollin, 2,5 imettämisen ohella lukeneensa tenttiin. "Kurssit yritin katsoa sillä tavalla, että ei olisi paljon pakollisia läsnäoloja. Pitkälle viime kevääseen asti homma toimi näin. Nyt on tietysti erilaista, kun on tämä pieni tässä näin." Millan Maisa syntyi syyskuussa. "Aivot ovat yhtä höttöä vielä
synnytyksen jäljiltä, tällä hetkellä opiskeluni on sitä, että uusin
tenttipaperilainojani." Sekä Mirja että Milla vakuuttavat, että rahankäytössä ei ole ollut ongelmia. Luonnollisesti perheellisen täytyy suunnitella taloutensa tarkkaan. "Ehkä meidän elämäntyylimme on sellainen, että ei ole rahan kanssa vaikeaa", Milla Sairanen sanoo. Myös Mirja Ruponen on samoilla linjoilla. "Yksin asuvat eivät joudu
samalla tavalla ajattelemaan: perheellisen opiskelijan taloudessa
samalla opintorahalla joutuu elämään monta suuta", Mirja toteaa. Molemmat, Mirja ja Milla olivat käyneet ennen vauvan syntymää
töissä, joten siksi heidän äitiyspäivärahansa on minimiä korkeampi.
"Olin ATK-keskuksessa osa-aikatöissä tukihenkilönä ja siitä sai ihan
kivan ansiosidonnaisen päivärahan", Milla sanoo. Toisaalta tilanne on aivan toinen, jos on vain opiskellut, eikä ole
käynyt töissä: silloin äitiysrahan saa miniminä. Jos vauva onkin
yllätys eikä suunniteltu, on opiskelevan vanhemman arki
tiukempaa. Perheellinen opiskelija ei sovi Kansaneläkelaitoksen
standardoituihin raameihin. Perheellistä opiskelijaa vaanivat
toimeentuloturvaongelmat: tuloloukut, KELAn järjestelmien lukuisuus ja
monimutkaisuus. Paperisota vaatii perusteellista perehtymistä ja
osaamista. "On totta, että opiskelusta nauttii aivan eri tavalla kun on vauvan kanssa kotona", Milla sanoo. "Opiskelu on loistavaa vastapainoa vauvaelämälle". Molemmilla opiskelijaäideillä perhe on prioriteetti numero yksi.
"Mutta totta kai tulevaisuudessa haluaa tehdä sellaista työtä mistä
nauttii," Mirja miettii. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenille tällainen palvelu on olemassa. HYY:n Lapsiparkissa tarjotaan tilapäistä lastenhoitoapua. Siellä lapsia hoitavat lastenohjaaja ja apuohjaaja. Lapsiparkissa alaikäraja on 6 kuukautta ja hoitoaika on maksimissaan kolme tuntia kerralla. Hinta on 3 euroa per tunti. "Lapsiparkki voisi olla kiva, mutta todellisen käyttöasteen näkee
vasta kun se on käytössä. Uskon kuitenkin, että kotona oleville
äideille tällainen palvelu olisi varmasti hyödyllinen", Tapio Teppo
pohtii. "Mistä sitten johtui, ettei uusia vanhempia tullut mukaan toimintaan, en tiedä", Mirja sanoo. Mirja tuumii, että joko TKY:ltä tai TKK:lta pitäisi olla henkilö,
joka koordinoisi tämän tyyppistä toimintaa, koska muuten toiminnan
jatkuvuus ei säily. Hän pohtiikin, että Hautomon tyyppinen mahdollisuus
olisi Teekkarikylässä hyvä. Ryhmäperhepäiväkoti Hautomon yhteydessä oli
työhuoneita vanhemmille. Toiminta-ajatuksena oli mahdollistaa vanhemman työskentely
lähellä lastaan ja helpottaa kodin ja työn yhdistämistä sekä työelämään
palaamista. Onko perhekylä nimensä veroinen, vai juhlivatko lapsettomat parit
siellä kovaäänisesti? "Joskus perjantaisin bileitä pidetään, mutta ehkä
me korvataan se sillä, että huudatetaan lasta öisin. Eli annetaan
samalla mitalla takaisin", Tapio sanoo. ![]() Päivitetty 7.12.2006 tulostusversio |
||||||||||
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |