Ikuisen teekkaritytön haudalla

Yksi kaikkien ja kaikki poikien puolesta

Annu Nieminen

TEIN YLÄASTEELLA linjanvedon: tyttöporukat ovat perseestä. Niissä juorutaan, valitetaan, arvostellaan ja masennutaan. Yhden uudet kengät ovat toisen päivän pilaaja. Coolein on se, jolla menee kaikkein paskimmin. Enkä edes aloita niistä poikajutuista.

Pakenin poikien luo. Siinä iässä he olivat vielä lapsia ja kerrassaan helppoa seuraa. Päädyin kertomaan kaiken sen vähän, mitä itsestäni ulospäin annoin, koulumme pahamaineisimmalle pojalle. En siksi, että hän olisi ollut luotettava ystävä - vaan siksi, ettei hän ymmärtänyt puheestani mitään.

Myöhemmin viihdyin poikavoittoisen kaveriporukkani kollektiivisessa ilmapiirissä. Pääosassa oli aina porukka, eivät yksittäiset ihmiset. Se kiihotti ihanaa yhteisöllistä hurmosta ja oli rauhoittavaa. Joka päivä ei ollut pakko äänestää Päivän Suosituinta. Aina ei edes ollut väliä, kenen idea Davidin vaaleanpunainen lippa tai muu Sen Hetken Juttu oli alun perin.

POJAT OVAT MUTKATTOMIA, helppoja ja armollisia ystäviä. He eivät suutu yksityiskohdista tai äänensävyistä, he ovat lojaaleja ja heille voi tilittää melkein mistä vain. He eivät tartu pikkuasioihin kuten siihen, että eilen vihasin samaa ihmistä, josta tänään näen ihkuja päiväunia. Heille voi tehdä palveluksia tuntematta mielistelevänsä ketään. Pojat ovat uskollisia ystäviä, jotka tuntuvat olevan sopivan tietämättömiä pahojen tyttöjen laskelmoivan manipulatiivisista ystävyyssuhteista.

Kuherruskuukauteni poikaystävien kanssa meni kuitenkin kauan sitten. He eivät olekaan yhtään niin mutkattomia kuin vähäeleinen ulosanti antaa ymmärtää. Erityisen karvas totuus valkeni minulle Otaniemessä: on täyttä puppua, että juoruilu olisi tyttöpiirien puuhaa - pojat ovat siinä mestareita! He naamioivat sen miehisiksi salaisuuksiksi ja Tärkeiksi Asioiksi, jottei kukaan saisi heitä rysän päältä kiinni. Poikia kutkuttaa enemmän kuin ketään se, että joku ei tiedä vielä olevansa ihan pihkassa johonkuhun mutta pian hän tulee tietämään - kunhan ensin kolmas osapuoli avautuu hänelle jatkojen herkkänä hetkenä.

JOSKUS KIERO MIELENI epäilee myös poikien lojaaliuden syvimpiä syitä: voiko osa siitä olla laiskuutta? Onhan erittäin rasittavaa huoltaa kahdenkeskisiä ihmissuhteita (aina joku suuttuu tai nihkeilee) ja osoittaa ärtymyksensä, jos joku käy hermoille. Porukkauskollisuus on vaivattomampaa. On paljon helpompaa olla kaikkien kaveri ja pistää harvat pamautukset suoraan naamalle humalan piikkiin.

Viime aikoina olen löytänyt itseni usein hämmentävästä tilanteesta: viihdyn tyttöporukassa. Kunnon stereotyyppi-teekkarin tavoin voin sanoa: Otaniemessä olen löytänyt tytöt! Vastoin yläasteella hokemaani mantraa saan joskus perverssiä mielihyvää siitä, että tyttöjen kesken kaikista ei tarvitse pitää. Voin sanoa päin naamaa: oot ihan idiootti. Sitten siitä voidaan joko keskustella tai tapella. Kunnon cat fight silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja nollaa miesasioissa usein kiusallisen monimutkaiseksi käyneen tilanteen.

On kuitenkin aika myöntää realiteetit. Näkemykseni ei tule koskaan olemaan valmis, sillä edustan vain yhtä sukupuolta. Tavoitteeni suututtaa kaikkien mahdollisten sukupuolien edustajat lienee tämän pelin ainoa onnistuja.

SE VAATI MATKAN teekkariyhteisöön, mutta nyt olen perillä. Olen löytänyt sukupuoleni kliseet ja pakolliset tarpeeni. Myönnän sen: tarvitsen myös oman sukupuoleni tukea.

Tyttöporukka on uusi poikaporukka: loppujen lopuksi itse Mutkattomuuden ilmentymä vain hieman koristeellisemmassa paketissa. Tyttöjen kanssa juorut ovat juoruja, kikattaminen kikattamista ja intensiiviset keskustelut yön pimeydessä ihan puhtaasti peliliikkeitä.