Yksi kaikkien ja kaikki poikien puolesta
Annu Nieminen
TEIN YLÄASTEELLA linjanvedon: tyttöporukat ovat perseestä. Niissä
juorutaan, valitetaan, arvostellaan ja masennutaan. Yhden uudet kengät
ovat toisen päivän pilaaja. Coolein on se, jolla menee kaikkein
paskimmin. Enkä edes aloita niistä poikajutuista.
Pakenin poikien luo. Siinä iässä he olivat vielä lapsia ja
kerrassaan helppoa seuraa. Päädyin kertomaan kaiken sen vähän, mitä
itsestäni ulospäin annoin, koulumme pahamaineisimmalle pojalle. En
siksi, että hän olisi ollut luotettava ystävä - vaan siksi, ettei hän
ymmärtänyt puheestani mitään.
Myöhemmin viihdyin poikavoittoisen kaveriporukkani
kollektiivisessa ilmapiirissä. Pääosassa oli aina porukka, eivät
yksittäiset ihmiset. Se kiihotti ihanaa yhteisöllistä hurmosta ja oli
rauhoittavaa. Joka päivä ei ollut pakko äänestää Päivän Suosituinta.
Aina ei edes ollut väliä, kenen idea Davidin vaaleanpunainen lippa tai
muu Sen Hetken Juttu oli alun perin.
POJAT OVAT MUTKATTOMIA, helppoja ja armollisia ystäviä. He eivät
suutu yksityiskohdista tai äänensävyistä, he ovat lojaaleja ja heille
voi tilittää melkein mistä vain. He eivät tartu pikkuasioihin kuten
siihen, että eilen vihasin samaa ihmistä, josta tänään näen ihkuja
päiväunia. Heille voi tehdä palveluksia tuntematta mielistelevänsä
ketään. Pojat ovat uskollisia ystäviä, jotka tuntuvat olevan sopivan
tietämättömiä pahojen tyttöjen laskelmoivan manipulatiivisista
ystävyyssuhteista.
Kuherruskuukauteni poikaystävien kanssa meni kuitenkin kauan sitten.
He eivät olekaan yhtään niin mutkattomia kuin vähäeleinen ulosanti
antaa ymmärtää. Erityisen karvas totuus valkeni minulle Otaniemessä: on
täyttä puppua, että juoruilu olisi tyttöpiirien puuhaa - pojat ovat
siinä mestareita! He naamioivat sen miehisiksi salaisuuksiksi ja
Tärkeiksi Asioiksi, jottei kukaan saisi heitä rysän päältä kiinni.
Poikia kutkuttaa enemmän kuin ketään se, että joku ei tiedä vielä
olevansa ihan pihkassa johonkuhun mutta pian hän tulee tietämään -
kunhan ensin kolmas osapuoli avautuu hänelle jatkojen herkkänä hetkenä.
JOSKUS KIERO MIELENI epäilee myös poikien lojaaliuden syvimpiä
syitä: voiko osa siitä olla laiskuutta? Onhan erittäin rasittavaa
huoltaa kahdenkeskisiä ihmissuhteita (aina joku suuttuu tai nihkeilee)
ja osoittaa ärtymyksensä, jos joku käy hermoille. Porukkauskollisuus on
vaivattomampaa. On paljon helpompaa olla kaikkien kaveri ja pistää
harvat pamautukset suoraan naamalle humalan piikkiin.
Viime aikoina olen löytänyt itseni usein hämmentävästä tilanteesta:
viihdyn tyttöporukassa. Kunnon stereotyyppi-teekkarin tavoin voin
sanoa: Otaniemessä olen löytänyt tytöt! Vastoin yläasteella hokemaani
mantraa saan joskus perverssiä mielihyvää siitä, että tyttöjen kesken
kaikista ei tarvitse pitää. Voin sanoa päin naamaa: oot ihan idiootti.
Sitten siitä voidaan joko keskustella tai tapella. Kunnon cat fight
silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja nollaa miesasioissa usein
kiusallisen monimutkaiseksi käyneen tilanteen.
On kuitenkin aika myöntää realiteetit. Näkemykseni ei tule koskaan
olemaan valmis, sillä edustan vain yhtä sukupuolta. Tavoitteeni
suututtaa kaikkien mahdollisten sukupuolien edustajat lienee tämän
pelin ainoa onnistuja.
SE VAATI MATKAN teekkariyhteisöön, mutta nyt olen perillä. Olen
löytänyt sukupuoleni kliseet ja pakolliset tarpeeni. Myönnän sen:
tarvitsen myös oman sukupuoleni tukea.
Tyttöporukka on uusi poikaporukka: loppujen lopuksi itse
Mutkattomuuden ilmentymä vain hieman koristeellisemmassa paketissa.
Tyttöjen kanssa juorut ovat juoruja, kikattaminen kikattamista ja
intensiiviset keskustelut yön pimeydessä ihan puhtaasti peliliikkeitä.
