Polyteekkari |
Suomessa sarjakuvantekijöitä riittää - mutta pääsevätkö ne lehtiin?
Johanna Mitjonen
"Mustanaamio", Juha Sihvola vastaa kun kysyn mikä on
Aamulehden suosituin sarjakuva kautta-aikojen. "Se on suosituin
varmaankin siksi, että sillä on joukko iäkkäämpiä ihailijoita, jotka
jopa leikkaavat sarjakuvia talteen."
Myös muissa lehdissä vanhoista suosikeista halutaan pitää kiinni.
"Rip Kirbyn lakkauttaminen olisi varmasti tuhoisaa, sillä kyse on
Helsingin Sanomien -brändistä", sanoo tuottaja Juhani Tolvanen Sanomista.
Tolvanen kertoo, että pisimpään Ilta-Sanomissa ilmestynyt
sarjakuva on Tenavat. Se on ilmestynyt
arkilehdessä 30.10.1959 lähtien. "Toimme sen Suomeen emmekä
ole nähneet aiheelliseksi lopettaa sitä. Tekijä on toisaalta kuollut
joten se tullaan vaihtamaan jossain vaiheessa. Vanhin
viikonvaihdesarjakuva on Aku Ankka, jota olemme julkaisseet vuodesta
1941 lähtien."
Miten sarjakuvia sitten valitaan lehtiin? Painaako kotimaisuus
vaakakupissa? Tolvanen sanoo että sekä Hesarissa että Ilta-Sanomissa
pyritään tarjoamaan eri-ikäisille lukijoille sarjakuvallisia elämyksiä.
Hän nostaa esimerkiksi Ilta-Sanomien Nemi -sarjakuvan ja Tenavat
-sarjakuvan, joilla on eri kohderyhmä.
Sihvola Aamulehdestä vastaa, että hänellä on kaksi kriteeriä valinnassa. "Mustanaamiota lukuun ottamatta olen halunnut tuoreuttaa valikoimaa, siten että tarjonta olisi uudehkoa ja edustaisi tämän päivän sarjakuvakenttää. Toinen kriteeri on se, että haluan antaa tilaa suomalaiselle sarjakuvalle." Sihvola tuumiikin, että Aamulehdessä on ehkä eniten kotimaisia nimikkeitä verrattuna muihin suomalaisiin sanomalehtiin. Lehden arkisarjakuvista kotimaisia ovat esimerkiksi B.Wirtanen, Kalkkaro ja Viivi ja Wagner.
Sihvola sanoo, että sarjakuvien vaihtaminen on hidasta, koska vie
aina oman aikansa, että lukijat löytävät sarjakuvan ja ottavan sen
omakseen. "Mielestäni sarjakuvalle pitää antaa kaksi vuotta aikaa,
ennen kuin aletaan tarkistella pitävätkö ihmiset siitä vai ei. Kun
sarjakuva on todella lyönyt itsensä läpi, sarjakuva pyöriikin todella
monta vuotta kuten Viivi ja Wagner. Ulkomaisia sarjakuvia olen
yrittänyt vaihtaa rivakammalla tahdilla. Jos ne eivät onnistu
koukuttamaan, on alettu katsomaan uutta tilalle."
Myös Ilta-Sanomissa on pyritty kunnostautumaan kotimaisen
suosimisessa. Lehdessä on aina yksi kotimainen sarjakuva -
Kuukauden kotimainen. Palstaa on julkaistu lehdessä helmikuusta 1986.
Tolvanen kertoo vastaanoton olleen hyvin innostunutta. "Esimerkiksi
tammikuun 2007 kotimaisena ollut Kiroileva Siili lähti osin sen
ansoista suunnattomaan nousuun kirjamarkkinoilla." Vaikka sarjakuvat
eivät ole jatkaneet Ilta-Sanomien sivuilla on esimerkiksi Helsingin
Sanomat ottanut lehden viime lokakuisen Karl-Barks-Stadt-sarjan
vakituiseksi sarjaksi helmikuussa nimellä Fingerpori.
Se, että kuukauden kotimaiseen on löytynyt yhä uusia sarjakuvia, on yllättänyt Tolvasen.
"Kuukauden kotimaisessa olemme julkaisseet tähän asti 252 eri
piirtäjän töitä - minä, joka pidin itseäni suomalaisen sarjakuvan
tuntijana, arvelin sarjaa aloitettaessa, että Suomesta löytyisi noin
18-20 tekijää ja sen jälkeen joutuisimme hankkimaan uuden sarjan."