Lukijat tahtovat suomalaista sarjakuvaa

Suomessa sarjakuvantekijöitä riittää - mutta pääsevätkö ne lehtiin?

Johanna Mitjonen

"Mustanaamio", Juha Sihvola vastaa kun kysyn mikä on Aamulehden suosituin sarjakuva kautta-aikojen. "Se on suosituin varmaankin siksi, että sillä on joukko iäkkäämpiä ihailijoita, jotka jopa leikkaavat sarjakuvia talteen."

Myös muissa lehdissä vanhoista suosikeista halutaan pitää kiinni. "Rip Kirbyn lakkauttaminen olisi varmasti tuhoisaa, sillä kyse on Helsingin Sanomien -brändistä", sanoo tuottaja Juhani Tolvanen Sanomista.

 Tolvanen kertoo, että pisimpään Ilta-Sanomissa ilmestynyt sarjakuva on Tenavat. Se on ilmestynyt arkilehdessä 30.10.1959 lähtien. "Toimme sen Suomeen emmekä ole nähneet aiheelliseksi lopettaa sitä. Tekijä on toisaalta kuollut joten se tullaan vaihtamaan jossain vaiheessa. Vanhin viikonvaihdesarjakuva on Aku Ankka, jota olemme julkaisseet vuodesta 1941 lähtien."

Miten sarjakuvia sitten valitaan lehtiin? Painaako kotimaisuus vaakakupissa? Tolvanen sanoo että sekä Hesarissa että Ilta-Sanomissa pyritään tarjoamaan eri-ikäisille lukijoille sarjakuvallisia elämyksiä. Hän nostaa esimerkiksi Ilta-Sanomien Nemi -sarjakuvan ja Tenavat -sarjakuvan, joilla on eri kohderyhmä.

Sihvola Aamulehdestä vastaa, että hänellä on kaksi kriteeriä valinnassa. "Mustanaamiota lukuun ottamatta olen halunnut tuoreuttaa valikoimaa, siten että tarjonta olisi uudehkoa ja edustaisi tämän päivän sarjakuvakenttää. Toinen kriteeri on se, että haluan antaa tilaa suomalaiselle sarjakuvalle." Sihvola tuumiikin, että Aamulehdessä on ehkä eniten kotimaisia nimikkeitä verrattuna muihin suomalaisiin sanomalehtiin. Lehden arkisarjakuvista kotimaisia ovat esimerkiksi B.Wirtanen, Kalkkaro ja Viivi ja Wagner.

Sihvola sanoo, että sarjakuvien vaihtaminen on hidasta, koska vie aina oman aikansa, että lukijat löytävät sarjakuvan ja ottavan sen omakseen. "Mielestäni sarjakuvalle pitää antaa kaksi vuotta aikaa, ennen kuin aletaan tarkistella pitävätkö ihmiset siitä vai ei. Kun sarjakuva on todella lyönyt itsensä läpi, sarjakuva pyöriikin todella monta vuotta kuten Viivi ja Wagner. Ulkomaisia sarjakuvia olen yrittänyt vaihtaa rivakammalla tahdilla. Jos ne eivät onnistu koukuttamaan, on alettu katsomaan uutta tilalle."

Myös Ilta-Sanomissa on pyritty kunnostautumaan kotimaisen suosimisessa.  Lehdessä on aina yksi kotimainen sarjakuva - Kuukauden kotimainen. Palstaa on julkaistu lehdessä helmikuusta 1986. Tolvanen kertoo vastaanoton olleen hyvin innostunutta. "Esimerkiksi tammikuun 2007 kotimaisena ollut Kiroileva Siili lähti osin sen ansoista suunnattomaan nousuun kirjamarkkinoilla." Vaikka sarjakuvat eivät ole jatkaneet Ilta-Sanomien sivuilla on esimerkiksi Helsingin Sanomat ottanut lehden viime lokakuisen Karl-Barks-Stadt-sarjan vakituiseksi sarjaksi helmikuussa nimellä Fingerpori.

Se, että kuukauden kotimaiseen on löytynyt yhä uusia sarjakuvia, on yllättänyt Tolvasen.

"Kuukauden kotimaisessa olemme julkaisseet tähän asti 252 eri piirtäjän töitä - minä, joka pidin itseäni suomalaisen sarjakuvan tuntijana, arvelin sarjaa aloitettaessa, että Suomesta löytyisi noin 18-20 tekijää ja sen jälkeen joutuisimme hankkimaan uuden sarjan."