Polyteekkari |
Kulkeminen julkisilla Espoossa vaatii luovuutta
Tuomas Kangasniemi
Matkakortti sinulla on jo kädessäsi, tiedät, että sen voi ladata R-kioskissa ja opiskelija-alennuksen edut olet kuullut useamman kerran. Mutta millä linjalla korttia käyttäisi?
Helsingin keskustaan ja sieltä pois pääsee melko suoraviivaisesti
mistä vain, mutta Espoon kaupunginosien väliset yhteydet ovat
Länsiväylän busseja ja Kehä I:n poikittaisliikennettä lukuun ottamatta
pieni kaaos. Otaniemen tilannetta ei lainkaan helpota, että se ei
sijaitse isojen pääliikenneväylien, kuten Länsiväylän tai rantaradan
varrella.
Ykkösapu on Reittiopas, nettipalvelu, jonka tarjoaa YTV. Tämän
vekottimen toiminta on suorastaan pakko opetella hyvin ja
huolellisesti. Perushaussa syötetään lähtöpaikan ja määränpään nimet
sekä kellonaika, ja ohjelma antaa käyttäjälle parhaana pitämänsä
ehdotukset.
Hakumääreitä kuitenkin voi säätää tarpeen ja omien tottumusten mukaan. Laajennetussa haussa saa määritellä kävelynopeutensa, ja valita, pyrkiikö ohjelma optimoimaan nopeutta vai jotain muuta. Esimerkiksi itse valitsen aina vaihtoehdon "nopein": jos jalkapatikassa olen perillä aiemmin kuin bussilla, kävelen. Kun osoite ei muistu mieleen, lähtöpiste ja määränpää voidaan poimia kartaltakin.
Reittioppaan tulokset ovat suorastaan odottamattoman
käyttökelpoisia, mutta eipä niistä silloin kostu, kun internet ei ole
käytettävissä. Siksi kannattaa opetella suurin piirtein ulkoa, millä
linjoilla oma koulumatka taittuu joutuisimmin. Apuvälineiksi sopivat
Reittiopas, aikataulut, kartta sekä ajan myötä oma perstuntuma - ja
muutamat hyvät vinkit. Kaikki yhteydet kun eivät ole lainkaan hyviä.
Huomaa maisemalinjat. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä keskiverto
bussinkuluttaja on melko laiska. Kun verorahoin tuetulla YTV-alueella
ei ole pakko ajatella kilometrikustannuksia, tarjonta on vastannut
kysyntään, ja monet linjat muistuttavat enemmän maisema-ajelua kuin
tehokasta liikennevälinettä.
Jokaisen lähiökadun kautta kiertävässä linja-autossa on jopa hyötyä: jos on oikein asuntonsa valinnut, sillä pääsee kotioven viereen, ja kävelyaika lyhenee. Itse kyytiä ei sitten voikaan enää kehua. Vain hullu kulkee Leppävaarasta Helsinkiin 110:llä tai Espoon keskukseen linjalla 27, mutta 15 on mutkistaan huolimatta kilpailukykyinen vaihtoehto Otaniemen ja Keran välillä ruuhkien ulkopuolella. Muita vältettäviä linjoja ovat ainakin 35, 42, 23 ja 261, ainakin yleisesti ottaen.
Päätä siis itse asuinpaikkasi ja kävelyintosi mukaan miten toimit,
mutta katso kartasta, missä koukeroiset linjat kulkevat. Yllätys ei ole
mukava, kun bussi kääntyy kolmannen kerran sivukujalle.
Vältä karjavaunuja ruuhkassa. Reittiopas ja aikataulukirjat ovat
paperilla viisaita; periaatteessa ne ottavat huomioon
työmatkaliikenteen ruuhkatkin. Tiettyjen linjojen ja tieosuuksien
liikennepuuroa ne eivät silti osaa arvioida hyvin. Erityisen hankalia
ovat Mankkaan halki Tapiolaan kulkeva tie sekä Länsituulentie
Tapiolasta Matinkylään: molemmat ovat Espoon sisäisiä taajamaväyliä.
Liikennemäärät näillä teillä ovat kohtuullisen isot, valoja on paljon, ja monissa busseissa käytäväkin täyttyy kuskin vierukseen asti. Muun muassa 19 ja 15 ovat keskipäivällä ja illansuussa nopeita, mutta älä käytä niitä iltapäivällä kello neljä.
Myös pahamaineisen tukkoisa Kehä I vetää Otaniemen ja Leppävaaran
välillä keskimäärin ottaen hyvin, koska bussikaista on aamukahdeksankin
aikaan tyhjä. Taakse jääville henkilöautoille on ilo vilkutella.
Länsiväylänkin liikenne kulkee kohtuullisen hyvin, varsinkin nyt, kun
siltatyömaat Tapiolan ja Hanasaaren kohdalla saatiin valmiiksi.
Kiskoilla ei voi väistää. Tuore espoolainen huomaa junaliikenteen
haavoittuvuuden ensimmäisen kerran sinä aamuna, kun koko rata on seis.
Busseista poiketen lähijunat kulkevat useimmiten ajoissa
ruuhkassakin - "kuin junat" - mutta raiteilla vakavat ongelmat ovat
paljon maanteitä yleisempiä. Kiskoilta ei voi väistää pientareelle,
VR:n turvamääräykset ovat kankeat, eikä junaradalle ole
rinnakkaisväyliä, joten liikenne menee onnettomuuden sattuessa
absoluuttisen sekaisin. Näin käy muutaman kerran vuodessa.
Pahin ongelma paikallisjunille ovat silti kaukojunat. Valtion
routateiden doktriinin mukaan kaukoliikenteellä on aina etuajo-oikeus,
ja voin vakuuttaa, että varsinkin Pendolinot ovat harvemmin
aikataulussa kuin jäljessä siitä. Seurauksena lähijuna myöhästyy vielä
enemmän. Kilossa tai muualla rantaradan varressa asuvalle tämä on
krooninen kiroilun aihe.
Kestomurhe Espoon keskus. TKK:lle ei johda suoraa moottoritietä joka
kaupunginosasta, mutta pienen harjoittelun jälkeen parhaan
bussiyhteyden löytää jopa Lintuvaarasta ja Latokaskesta. Espoon
keskuksen Hoas-asukkaat ja Kirstinmäen puliukot eivät ole yhtä
onnekkaita. Reittivaihtoehtoja on laskutavasta riippuen 10—20, eikä
niistä yksikään ole ylivoimaisen hyvä.
Tämän syksyn onni tosin on, että jokerilinjan reittiä muutettiin suoremmaksi. Yksi parhaista matkustustavoista kulkeekin Westendinasemalle linjalla 154 tai 156, mistä jatketaan Otaniemeen (550, 512A, 4, 2 tai 10).
Juna Leppävaaraan ja vaihto Otaniemeen on talviaamun ruuhkassa hyvä
valinta. Monien yllätykseksi tämä vaihtoehto on kesäisin ja illalla
suorastaan huono, koska Kehä I:n busseja ei ole synkronoitu juniin
lainkaan. 5 minuuttia seuraavan ruuhka-jokerin saapumiseen ei liene
mahdoton odotus, mutta 15 minuuttia hiljaisena aikana sen sijaan on.
Viimeinen maininnan arvoinen linja on 213, joka hurauttaa hyvällä
onnella 7 minuutissa Turunväylää Leppäsolmun liittymään. Pienen kävelyn
päästä pysäkiltä pääsee samoihin busseihin kuin Leppävaarasta.