Espoolainen sokkelo

Kulkeminen julkisilla Espoossa vaatii luovuutta

Tuomas Kangasniemi

Matkakortti sinulla on jo kädessäsi, tiedät, että sen voi ladata R-kioskissa ja opiskelija-alennuksen edut olet kuullut useamman kerran. Mutta millä linjalla korttia käyttäisi?

Helsingin keskustaan ja sieltä pois pääsee melko suoraviivaisesti mistä vain, mutta Espoon kaupunginosien väliset yhteydet ovat Länsiväylän busseja ja Kehä I:n poikittaisliikennettä lukuun ottamatta pieni kaaos. Otaniemen tilannetta ei lainkaan helpota, että se ei sijaitse isojen pääliikenneväylien, kuten Länsiväylän tai rantaradan varrella.

Ykkösapu on Reittiopas, nettipalvelu, jonka tarjoaa YTV. Tämän vekottimen toiminta on suorastaan pakko opetella hyvin ja huolellisesti. Perushaussa syötetään lähtöpaikan ja määränpään nimet sekä kellonaika, ja ohjelma antaa käyttäjälle parhaana pitämänsä ehdotukset.

Hakumääreitä kuitenkin voi säätää tarpeen ja omien tottumusten mukaan. Laajennetussa haussa saa määritellä kävelynopeutensa, ja valita, pyrkiikö ohjelma optimoimaan nopeutta vai jotain muuta. Esimerkiksi itse valitsen aina vaihtoehdon "nopein": jos jalkapatikassa olen perillä aiemmin kuin bussilla, kävelen. Kun osoite ei muistu mieleen, lähtöpiste ja määränpää voidaan poimia kartaltakin.

Reittioppaan tulokset ovat suorastaan odottamattoman käyttökelpoisia, mutta eipä niistä silloin kostu, kun internet ei ole käytettävissä. Siksi kannattaa opetella suurin piirtein ulkoa, millä linjoilla oma koulumatka taittuu joutuisimmin. Apuvälineiksi sopivat Reittiopas, aikataulut, kartta sekä ajan myötä oma perstuntuma - ja muutamat hyvät vinkit. Kaikki yhteydet kun eivät ole lainkaan hyviä.

Huomaa maisemalinjat. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä keskiverto bussinkuluttaja on melko laiska. Kun verorahoin tuetulla YTV-alueella ei ole pakko ajatella kilometrikustannuksia, tarjonta on vastannut kysyntään, ja monet linjat muistuttavat enemmän maisema-ajelua kuin tehokasta liikennevälinettä.

Jokaisen lähiökadun kautta kiertävässä linja-autossa on jopa hyötyä: jos on oikein asuntonsa valinnut, sillä pääsee kotioven viereen, ja kävelyaika lyhenee. Itse kyytiä ei sitten voikaan enää kehua. Vain hullu kulkee Leppävaarasta Helsinkiin 110:llä tai Espoon keskukseen linjalla 27, mutta 15 on mutkistaan huolimatta kilpailukykyinen vaihtoehto Otaniemen ja Keran välillä ruuhkien ulkopuolella. Muita vältettäviä linjoja ovat ainakin 35, 42, 23 ja 261, ainakin yleisesti ottaen.

Päätä siis itse asuinpaikkasi ja kävelyintosi mukaan miten toimit, mutta katso kartasta, missä koukeroiset linjat kulkevat. Yllätys ei ole mukava, kun bussi kääntyy kolmannen kerran sivukujalle.

Vältä karjavaunuja ruuhkassa. Reittiopas ja aikataulukirjat ovat paperilla viisaita; periaatteessa ne ottavat huomioon työmatkaliikenteen ruuhkatkin. Tiettyjen linjojen ja tieosuuksien liikennepuuroa ne eivät silti osaa arvioida hyvin. Erityisen hankalia ovat Mankkaan halki Tapiolaan kulkeva tie sekä Länsituulentie Tapiolasta Matinkylään: molemmat ovat Espoon sisäisiä taajamaväyliä.

Liikennemäärät näillä teillä ovat kohtuullisen isot, valoja on paljon, ja monissa busseissa käytäväkin täyttyy kuskin vierukseen asti. Muun muassa 19 ja 15 ovat keskipäivällä ja illansuussa nopeita, mutta älä käytä niitä iltapäivällä kello neljä.

Myös pahamaineisen tukkoisa Kehä I vetää Otaniemen ja Leppävaaran välillä keskimäärin ottaen hyvin, koska bussikaista on aamukahdeksankin aikaan tyhjä. Taakse jääville henkilöautoille on ilo vilkutella. Länsiväylänkin liikenne kulkee kohtuullisen hyvin, varsinkin nyt, kun siltatyömaat Tapiolan ja Hanasaaren kohdalla saatiin valmiiksi.

Kiskoilla ei voi väistää. Tuore espoolainen huomaa junaliikenteen haavoittuvuuden ensimmäisen kerran sinä aamuna, kun koko rata on seis. Busseista poiketen lähijunat kulkevat  useimmiten ajoissa ruuhkassakin - "kuin junat" - mutta raiteilla vakavat ongelmat ovat paljon maanteitä yleisempiä. Kiskoilta ei voi väistää pientareelle, VR:n turvamääräykset ovat kankeat, eikä junaradalle ole rinnakkaisväyliä, joten liikenne menee onnettomuuden sattuessa absoluuttisen sekaisin. Näin käy muutaman kerran vuodessa.

Pahin ongelma paikallisjunille ovat silti kaukojunat. Valtion routateiden doktriinin mukaan kaukoliikenteellä on aina etuajo-oikeus, ja voin vakuuttaa, että varsinkin Pendolinot ovat harvemmin aikataulussa kuin jäljessä siitä. Seurauksena lähijuna myöhästyy vielä enemmän. Kilossa tai muualla rantaradan varressa asuvalle tämä on krooninen kiroilun aihe.

Kestomurhe Espoon keskus. TKK:lle ei johda suoraa moottoritietä joka kaupunginosasta, mutta pienen harjoittelun jälkeen parhaan bussiyhteyden löytää jopa Lintuvaarasta ja Latokaskesta. Espoon keskuksen Hoas-asukkaat ja Kirstinmäen puliukot eivät ole yhtä onnekkaita. Reittivaihtoehtoja on laskutavasta riippuen 10—20, eikä niistä yksikään ole ylivoimaisen hyvä.

Tämän syksyn onni tosin on, että jokerilinjan reittiä muutettiin suoremmaksi. Yksi parhaista matkustustavoista kulkeekin Westendinasemalle linjalla 154 tai 156, mistä jatketaan Otaniemeen (550, 512A, 4, 2 tai 10).

Juna Leppävaaraan ja vaihto Otaniemeen on talviaamun ruuhkassa hyvä valinta. Monien yllätykseksi tämä vaihtoehto on kesäisin ja illalla suorastaan huono, koska Kehä I:n busseja ei ole synkronoitu juniin lainkaan. 5 minuuttia seuraavan ruuhka-jokerin saapumiseen ei liene mahdoton odotus, mutta 15 minuuttia hiljaisena aikana sen sijaan on.
Viimeinen maininnan arvoinen linja on 213, joka hurauttaa hyvällä onnella 7 minuutissa Turunväylää Leppäsolmun liittymään. Pienen kävelyn päästä pysäkiltä pääsee samoihin busseihin kuin Leppävaarasta.