Polyteekkari |
Antti Savolainen
TKY:n hallitus,
Koulutuspoliittiset asiat
Minä olen idealisti. Minä haluan uskoa yhdessä tekemiseen. Välillä kuitenkin hopeanhohtava kilpeni saa kolauksia ja sitä pitää putsata. Eikä sen putsaaminen rasvatahroista ole koskaan mukavaa.
Minä haluan myös kovasti uskoa TKK:n potentiaaliin kansainvälisenä huippuyliopistona. Kansainvälinen huippuyliopisto ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan se luodaan - yhdessä. Minusta ei kuitenkaan aina tunnu siltä, että tätä muistetaan TKK:lla.
Kuten aina, on nytkin helpointa havaita itseensä kohdistuvia epäkohtia. Olen saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä TKK:n kanssa varsin tiiviisti tämän vuoden ajan, mutta silti minulla on sellainen olo, ettei opiskelijoita oteta riittävästi huomioon. Tuntuu, että opiskelijat välillä unohdetaan tyystin jotain toista sidosryhmää kohti kumarrettaessa. Vai onko teidän mielestänne yhdessä tekemistä se, että yksi osapuoli unohdetaan kutsua kokouksiin, joissa tehdään kaikki päätökset?
Omaan visiooni huippuyliopistosta tällaista epäkohtaa ei mahdu. Osasta
opiskelijoista tulee myös tutkijoita, elleivät he ole sitä jo
opiskeluaikanaan. Vaikka yliopistoa ei kaikissa asioissa tule mieltää
yritykseen, on mielestäni käsittämätöntä, ettei tällaista mahdollista
resurssia hyödynnetä.
TKK:sta on tehty huippuyliopistoa jo pitkään, onhan se Suomen suurin ja
kaunein teknillinen yliopisto. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni vienyt
meitä haluttuun suuntaan. Joitain yksittäisiä valopilkkuja lukuun
ottamatta tätä kehitystä on vedetty tutkimuksen ehdoilla ja oletettu
opetuksen seuraavan perässä.
Suurimmalle osalle opiskelijoita tärkein asia yliopistossa on
kuitenkin opetus. Sen perusteella korkeakoulu valitaan, ja sillä
yliopisto saa rekrytoitua tulevaisuuden huippuosaajia. Tässäkin kohtaa
painopistettä olisi mielestäni syytä siirtää pari piirua opiskelijoiden
suuntaan.
Toisaalta opiskelijat eivät pärjää vertailussa kovinkaan paljon
paremmin. TKK:uun suhtaudutaan sen nimen mukaisesti kuin kouluun eikä
kuin yliopistoon, jonka kehittämisestä ja ohjaamisesta olemme kaikki
vastuussa. Yhteisiä asioita hoidetaan kokouksissa, joihin liian usein
suhtaudutaan tylsinä paperinpyörityssessioina. Oletetaan, että joku muu
hoitaa.
Syksyn aluksi käymälläni O3-kurssilla keskustelimme taidoista, joita
muutama vuosi aiemmin valmistuneet DI:t olisivat halunneet TKK:lla
opetettavan. Varsinainen substanssiosuus on listan häntäpäässä, kärki
koostuu pääosin viestinnästä ja ryhmätyötaidoista. Itse mielelläni
lisään joukkoon vielä kokoustekniikan. Työpäivät nimittäin helposti
täyttyvät erilaisilla kokouksilla.
Kaikkia näitä tärkeitä taitoja voi oppia noista turhista paperinpyörityssessioista. Ne ovat omalla tavallaan kovinkin lähellä DI:n nykyistä työnkuvaa. Pitää osata istua kokouksissa neuvottelemassa, saada muut vakuuttumaan omista näkemyksistään sekä kyetä reagoimaan muilta tuleviin yllättäviin ideoihin. Ryhmätyötaitojakin pääsee treenaamaan, kun ennen kokousta käy muiden opiskelijoiden kanssa asiat läpi.
Syksyllä haetaan taas ensi vuodeksi uusia opiskelijaedustajia
vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Haastankin kaikki opiskelijat olemaan
aktiivisia, tulemaan mukaan vaikuttamaan ja oppimaan samalla taitoja,
jotka ovat työelämässä tärkeitä mutta joita ei pelkästään koulunpenkkiä
kuluttamalla opi.