Yhdessä

Antti Savolainen
TKY:n hallitus,
Koulutuspoliittiset asiat

Minä olen idealisti. Minä haluan uskoa yhdessä tekemiseen. Välillä kuitenkin hopeanhohtava kilpeni saa kolauksia ja sitä pitää putsata. Eikä sen putsaaminen rasvatahroista ole koskaan mukavaa.

Minä haluan myös kovasti uskoa TKK:n potentiaaliin kansainvälisenä huippuyliopistona. Kansainvälinen huippuyliopisto ei kuitenkaan synny tyhjästä, vaan se luodaan - yhdessä. Minusta ei kuitenkaan aina tunnu siltä, että tätä muistetaan TKK:lla.

Kuten aina, on nytkin helpointa havaita itseensä kohdistuvia epäkohtia. Olen saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä TKK:n kanssa varsin tiiviisti tämän vuoden ajan, mutta silti minulla on sellainen olo, ettei opiskelijoita oteta riittävästi huomioon. Tuntuu, että opiskelijat välillä unohdetaan tyystin jotain toista sidosryhmää kohti kumarrettaessa. Vai onko teidän mielestänne yhdessä tekemistä se, että yksi osapuoli unohdetaan kutsua kokouksiin, joissa tehdään kaikki päätökset?

Omaan visiooni huippuyliopistosta tällaista epäkohtaa ei mahdu. Osasta opiskelijoista tulee myös tutkijoita, elleivät he ole sitä jo opiskeluaikanaan. Vaikka yliopistoa ei kaikissa asioissa tule mieltää yritykseen, on mielestäni käsittämätöntä, ettei tällaista mahdollista resurssia hyödynnetä.

TKK:sta on tehty huippuyliopistoa jo pitkään, onhan se Suomen suurin ja kaunein teknillinen yliopisto. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni vienyt meitä haluttuun suuntaan. Joitain yksittäisiä valopilkkuja lukuun ottamatta tätä kehitystä on vedetty tutkimuksen ehdoilla ja oletettu opetuksen seuraavan perässä.

Suurimmalle osalle opiskelijoita tärkein asia yliopistossa on kuitenkin opetus. Sen perusteella korkeakoulu valitaan, ja sillä yliopisto saa rekrytoitua tulevaisuuden huippuosaajia. Tässäkin kohtaa painopistettä olisi mielestäni syytä siirtää pari piirua opiskelijoiden suuntaan.

Toisaalta opiskelijat eivät pärjää vertailussa kovinkaan paljon paremmin. TKK:uun suhtaudutaan sen nimen mukaisesti kuin kouluun eikä kuin yliopistoon, jonka kehittämisestä ja ohjaamisesta olemme kaikki vastuussa. Yhteisiä asioita hoidetaan kokouksissa, joihin liian usein suhtaudutaan tylsinä paperinpyörityssessioina. Oletetaan, että joku muu hoitaa.

Syksyn aluksi käymälläni O3-kurssilla keskustelimme taidoista, joita muutama vuosi aiemmin valmistuneet DI:t olisivat halunneet TKK:lla opetettavan. Varsinainen substanssiosuus on listan häntäpäässä, kärki koostuu pääosin viestinnästä ja ryhmätyötaidoista. Itse mielelläni lisään joukkoon vielä kokoustekniikan. Työpäivät nimittäin helposti täyttyvät erilaisilla kokouksilla.

Kaikkia näitä tärkeitä taitoja voi oppia noista turhista paperinpyörityssessioista. Ne ovat omalla tavallaan kovinkin lähellä DI:n nykyistä työnkuvaa. Pitää osata istua kokouksissa neuvottelemassa, saada muut vakuuttumaan omista näkemyksistään sekä kyetä reagoimaan muilta tuleviin yllättäviin ideoihin. Ryhmätyötaitojakin pääsee treenaamaan, kun ennen kokousta käy muiden opiskelijoiden kanssa asiat läpi.

Syksyllä haetaan taas ensi vuodeksi uusia opiskelijaedustajia vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Haastankin kaikki opiskelijat olemaan aktiivisia, tulemaan mukaan vaikuttamaan ja oppimaan samalla taitoja, jotka ovat työelämässä tärkeitä mutta joita ei pelkästään koulunpenkkiä kuluttamalla opi.