Polyteekkari |
![]() |
![]() |
![]() |
Tuomas Kangasniemi
Virallisen dogman mukaan opiskelija ei tule toimeen avustuksilla, jotka yhteiskunta hänelle tarjoaa. Näkemyserot ovat lähinnä siinä, että joidenkuiden mielestä asioihin pitäisi saada muutos, kun taas toiset ajattelevat, että juuri näin saa ollakin. Alijäämä paikataan vanhemmilta vippaamalla tai yritteliäästi kesätöissä.
Vaikka normaalilla taloudenpidolla päätyneekin enemmistön tavoin
satasen tai parin ylitykseen kuussa, toisilta säästäväisyys onnistuu -
joko luonnostaan tai olosuhteiden pakosta. Halvassa asuntolassa
elävälle saattaa kertyä jopa nettovoittoa. Polyteekkari tavoitti
nopeasti kaksi säästeliästä tekniikan ylioppilasta.
Teekkarikylässä asuva, opinnoissaan lähempänä alkupäätä oleva "Matti"
kertoo pääsevänsä opintotuesta voitolle jonkin verran, ehkä jokusen
kympin. "Pitkällä aikavälillä voi mennä kuitenkin lähelle nollia, kun
välttämättömät kalliit kirjaostokset tasaavat välillä muiden kuukausien
ylijäämää", hän tarkentaa.
Säästöjensä salaisuudeksi Matti kertoo tarkkaan harkitut
ruokaostokset sekä edullisen vapaa-ajan vieton. "En ole koskaan ollut
mikään kova baarissa tai elokuvissa kävijä. Suosikkiharrastukseni
lukeminen on kirjastojen vuoksi ilmaista, kuten lenkkeilykin."
Mutta miten ruoka? Mitä Matin lautasella on ja uskooko hän aterioivansa
riittävän monipuolisesti? "Makaroni ja jauheliha ovat usein syötyjä",
säästeliäs teekkari selostaa. "Tummaa leipää käytän myös päivittäin,
mutta koetan hankkia halvinta kuten kaikkien muidenkin ostosten kanssa.
Hedelmiä ostan joskus mutta harvemmin. Sitten toisinaan saan ihan
pullaakin, kun itse leivon."
"Tämä ei varmastikaan täytä ravintoneuvojien suosituksia, mutta opiskelijaruokaloissa saa vihanneksia ja vaihtuvuutta. Edullinen kouluruokailu on elinehto", Matti jatkaa.
"Tarjousten perässä en kuitenkaan pahemmin juokse. Valitsen ostospaikoikseni halpoja kauppoja, ja vakiolistallani tuotteet ovat valmiiksi sen verran edullisia, että ne eivät juuri alennuksissa laske", hän hahmottelee strategiaansa.
Kännykkälaskuaan Matti nimittää minimaaliseksi. "Myös matkustaminen on vähäistä; bussin sijaan liikun pyörällä ja vanhempien luona vierailen vain juhlapyhinä. Vaatteisiin menee myös vähän. Niin että kyllä tämä säästäminen taitaa olla vähän iskostunut elämäntapa", mies huomaa hymyillä itselleen.
Rahojen kanssa tuskaileville teekkaritovereille Matti suosittaa
menojen priorisointia. "Voi olla vaikeaa karsia jostakin, mutta kyllä
se taloudellisesti kannattaa."
Eräs toinen teekkari, kolmatta vuottaan opiskeleva "Saara",
muistelee selvinneensä fuksisyksyn ja -kevään taloudellisesti nollille
opintotuen kanssa. Pakkorakoa hänellä ei ollut eikä säästäminen tunnu
edes elämäntavalta - Saara kertoo, että rahat riittivät melkein
vahingossa. "Siinä lähinnä kävi niin, kun asuin tälläisessä hassussa
Teekkarikylässä irrallaan kaupunkikulttuurista, jossa olin aiemmin
elänyt."
Toisin kuin Matti, Saara kuitenkin kävi viihteellä hyvin paljon.
"Olihan se villi fuksivuoteni", hän kuittaa. Merkittävää lovea
lompakkoon ei kuitenkaan syntynyt edes tästä. "Ei se tarkoita minulle
esimerkiksi tajutonta viinan ostoa vaan lähinnä kaverien kanssa
hyörimistä. Ja jos viinaa käyttääkin, ei sen tarvitse ainakaan
Otaniemessä merkitä suurta rahallista menetystä."
Säästöjen kova ydin löytyy myös Saaralla ruokavaliosta -
opiskelijahintaisen kämpän lisäksi. "Söin paljon puuroa, leipää ja
nuudeleita. Juureksiakin käytin, ja lisäksi tarjouksissa olleita
kasviksia. Ennen kaikkea valmistin ruokani itse. Valmiista aterioista
en maksanut kahta euroa enempää: en käynyt edes Smökissä pizzalla", hän
listailee. "Julkisilla liikuin paljon, mutta ostin aina kautta", Saara
jatkaa.
Vaikka Saara kulutti kaverien parissa Mattia enemmän, opiskelumenoissa hän säästi. "Kirjat lainailin kirjastosta ja itse ostin vain muutaman halvan." Hän kuitenkin myöntää, että hänellä oli yksi luontaisetu, joka auttoi ne viimeiset pari kymppiä. "Kännykkälasku meni äidin piikkiin, vaikka muuten en saanutkaan vanhemmiltani mitään."
Nykyisin Saaralla opintotuki ylittyy jonkin verran. "Kai se
riittäisi, jos olisi tarve. En minä kuluta nyt oleellisesti enempää,
mutta kesätyörahoilla keksii aina kaikkea kivaa, kuten matkustusta."
Vaatimattomasti eläminen on Saaran mielestä joskus opettavaista - jopa
yhteiskunnallisessa mielessä. "Erityisen tärkeää olisi, että
yliopisto-opiskelijat, jotka aikuisena päättävät asioista
keskimääräistä enemmän ja ehkä voivat paremmin, saisivat siihen
kosketuksen. On tärkeää, että he eivät elä koko elämäänsä tajuamatta,
mitä on säästäväisyys."
"Asumistuen ylärajaa voisi nostaa, mutta ei se ole täällä suurin
epäkohta, että opiskelija ei voi ostaa kaupasta ruokaa, jota kotona
porvariperheessä syötiin sunnuntaisin", hän linjailee.