Opintotuellakin eläminen voi onnistua

Tuomas Kangasniemi

Virallisen dogman mukaan opiskelija ei tule toimeen avustuksilla, jotka yhteiskunta hänelle tarjoaa. Näkemyserot ovat lähinnä siinä, että joidenkuiden mielestä asioihin pitäisi saada muutos, kun taas toiset ajattelevat, että juuri näin saa ollakin. Alijäämä paikataan vanhemmilta vippaamalla tai yritteliäästi kesätöissä.

Vaikka normaalilla taloudenpidolla päätyneekin enemmistön tavoin satasen tai parin ylitykseen kuussa, toisilta säästäväisyys onnistuu - joko luonnostaan tai olosuhteiden pakosta. Halvassa asuntolassa elävälle saattaa kertyä jopa nettovoittoa. Polyteekkari tavoitti nopeasti kaksi säästeliästä tekniikan ylioppilasta.

Teekkarikylässä asuva, opinnoissaan lähempänä alkupäätä oleva "Matti" kertoo pääsevänsä opintotuesta voitolle jonkin verran, ehkä jokusen kympin. "Pitkällä aikavälillä voi mennä kuitenkin lähelle nollia, kun välttämättömät kalliit kirjaostokset tasaavat välillä muiden kuukausien ylijäämää", hän tarkentaa.

Säästöjensä salaisuudeksi Matti kertoo tarkkaan harkitut ruokaostokset sekä edullisen vapaa-ajan vieton. "En ole koskaan ollut mikään kova baarissa tai elokuvissa kävijä. Suosikkiharrastukseni lukeminen on kirjastojen vuoksi ilmaista, kuten lenkkeilykin."

Mutta miten ruoka? Mitä Matin lautasella on ja uskooko hän aterioivansa riittävän monipuolisesti? "Makaroni ja jauheliha ovat usein syötyjä", säästeliäs teekkari selostaa. "Tummaa leipää käytän myös päivittäin, mutta koetan hankkia halvinta kuten kaikkien muidenkin ostosten kanssa. Hedelmiä ostan joskus mutta harvemmin. Sitten toisinaan saan ihan pullaakin, kun itse leivon."

"Tämä ei varmastikaan täytä ravintoneuvojien suosituksia, mutta opiskelijaruokaloissa saa vihanneksia ja vaihtuvuutta. Edullinen kouluruokailu on elinehto", Matti jatkaa.

"Tarjousten perässä en kuitenkaan pahemmin juokse. Valitsen ostospaikoikseni halpoja kauppoja, ja vakiolistallani tuotteet ovat valmiiksi sen verran edullisia, että ne eivät juuri alennuksissa laske", hän hahmottelee strategiaansa.

Kännykkälaskuaan Matti nimittää minimaaliseksi. "Myös matkustaminen on vähäistä; bussin sijaan liikun pyörällä ja vanhempien luona vierailen vain juhlapyhinä. Vaatteisiin menee myös vähän. Niin että kyllä tämä säästäminen taitaa olla vähän iskostunut elämäntapa", mies huomaa hymyillä itselleen.

Rahojen kanssa tuskaileville teekkaritovereille Matti suosittaa menojen priorisointia. "Voi olla vaikeaa karsia jostakin, mutta kyllä se taloudellisesti kannattaa."

Eräs toinen teekkari, kolmatta vuottaan opiskeleva "Saara", muistelee selvinneensä fuksisyksyn ja -kevään taloudellisesti nollille opintotuen kanssa. Pakkorakoa hänellä ei ollut eikä säästäminen tunnu edes elämäntavalta - Saara kertoo, että rahat riittivät melkein vahingossa. "Siinä lähinnä kävi niin, kun asuin tälläisessä hassussa Teekkarikylässä irrallaan kaupunkikulttuurista, jossa olin aiemmin elänyt."

Toisin kuin Matti, Saara kuitenkin kävi viihteellä hyvin paljon. "Olihan se villi fuksivuoteni", hän kuittaa. Merkittävää lovea lompakkoon ei kuitenkaan syntynyt edes tästä. "Ei se tarkoita minulle esimerkiksi tajutonta viinan ostoa vaan lähinnä kaverien kanssa hyörimistä. Ja jos viinaa käyttääkin, ei sen tarvitse ainakaan Otaniemessä merkitä suurta rahallista menetystä."

Säästöjen kova ydin löytyy myös Saaralla ruokavaliosta - opiskelijahintaisen kämpän lisäksi. "Söin paljon puuroa, leipää ja nuudeleita. Juureksiakin käytin, ja lisäksi tarjouksissa olleita kasviksia. Ennen kaikkea valmistin ruokani itse. Valmiista aterioista en maksanut kahta euroa enempää: en käynyt edes Smökissä pizzalla", hän listailee. "Julkisilla liikuin paljon, mutta ostin aina kautta", Saara jatkaa.

Vaikka Saara kulutti kaverien parissa Mattia enemmän, opiskelumenoissa hän säästi. "Kirjat lainailin kirjastosta ja itse ostin vain muutaman halvan." Hän kuitenkin myöntää, että hänellä oli yksi luontaisetu, joka auttoi ne viimeiset pari kymppiä. "Kännykkälasku meni äidin piikkiin, vaikka muuten en saanutkaan vanhemmiltani mitään."

Nykyisin Saaralla opintotuki ylittyy jonkin verran. "Kai se riittäisi, jos olisi tarve. En minä kuluta nyt oleellisesti enempää, mutta kesätyörahoilla keksii aina kaikkea kivaa, kuten matkustusta."

Vaatimattomasti eläminen on Saaran mielestä joskus opettavaista - jopa yhteiskunnallisessa mielessä. "Erityisen tärkeää olisi, että yliopisto-opiskelijat, jotka aikuisena päättävät asioista keskimääräistä enemmän ja ehkä voivat paremmin, saisivat siihen kosketuksen. On tärkeää, että he eivät elä koko elämäänsä tajuamatta, mitä on säästäväisyys."

"Asumistuen ylärajaa voisi nostaa, mutta ei se ole täällä suurin epäkohta, että opiskelija ei voi ostaa kaupasta ruokaa, jota kotona porvariperheessä syötiin sunnuntaisin", hän linjailee.