Polyteekkari |
Espoo on metsää, yksityisautoilua, merta ja alhaisia veroja. Espoo on toisen paratiisi ja toisen helvetti?
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
Johanna Mitjonen
HOUKUTTELIN ESPOO-KIERROKSELLE kaksi Keski-Suomesta kotoisin olevaa poikaa, Mikan ja Jounin. Tarkoituksena oli tarjota pojille autenttinen Espoo-elämys ja keskustella kaupunkiin kohdistuvista ennakkoluuloista. Esittelimme pesunkestävien espoolaisystävieni kanssa kotikaupunkiamme pojille kuin venäläiset Neuvostoliittoa 1970-luvulla vasemmistolaisille. Näytimme vain parhaat palat ja odotimme vain ihastuneita kommentteja. Olemme tyytyväisiä, että kumpikaan ei kritisoinut espoolaisten syntymäoikeutta: yksityisautoilua. Pojat eivät ole sullomassa meitä myöskään länsimetroon.
Poimimme pojat Hietalahden torilta espoolaisuuden jaloon symboliin:
farmari-Volvoon, jonka takaboxissa läähättää koira. Ensimmäisenä murtui
ennakkoluulo numero 1: Espoolaiset ovat epäystävällisiä. Olemme toista
maata kuin helsinkiläiset: olemme aurinkoisia, hauskoja sekä
sosiaalisia. Bussiin noustessakin tervehdimme aina kuskia.
Pyyhällämme pojat kyydissä pitkin Länsiväylää, päämääränä öky-Espoo.
Keilaniemi, etenkin Fortumin pääkonttori on ollut vuosikausia
nähtävyys. Muistan kuinka ala-asteella pienet lapsen kätemme
askartelivat pienoismallia tästä kapitalismin riemumonumentista.
Muistan sen poikaryhmän onnellisen ilmeen, joka sai rakennettua
korkeimman Nesteen tornin. Ja opettajan hyväksyvän hymyn.
ENNAKKOLUULO NUMERO 2: Espoolaiset ovat parempiosaisia. Jounista Espoo
on Ankanlinna ja espoolaiset Hannu Hanhia. Kerromme, että täällä
porskuttaa myös hyvin tavallisia ihmisiä. Totta kai väitteessä on myös
perää. Ensimmäinen kohteemme onkin Westend, joka ei esittelyjä kaipaa.
Vai kaipaako? Westendhän on Espoon rikkain ja koko Suomen kolmanneksi
varakkain kaupunginosa. Hienoja taloja on kuitenkin vaikeaa katsella,
koska rikkaus synnyttää myös tarpeen aidata ja suojata oma koti, koko
elämä, näkymättömiin. Rikkain, mutta tuskin onnellisin paikka elää.
Pysähdymme Mellstenin rantaan katsomaan auringonlaskua. Kahvilan
terassilla poikien päät kääntyvät Haukilahden Paris Hiltoneiden perään.
Laukut eivät ole Louis Vuitton -kopioita. Suurimmalla osalla
espoolaisista menee eittämättä hyvin, mutta kaupungin taloudessa on
myös paljon ongelmia. Keromme, että esimerkiksi viimeisten vuosien ajan
päivähoito on koko ajan kurjistunut. Jouni ihmettelee, eivätkö kaikki
perheet haluakkaan palkata latvialaista au-pairia äidin avuksi ja isin
iloksi?
Venesataman edustalla purjeveneet lipuvat hitaasti kohti ulappaa.
Viereisellä kalliolla iltaa viettää idyllinen espoolainen perhe: äiti
hieroo isän hartioita ja pellavapäiset tytöt leikkivät vedenrajassa.
Kun perhe kävelee ohitsemme huomaan, että nainen on niin nuori, ettei
millään voi olla tyttöjen äiti. Omaa kotikaupunkiaan esitellessä voi
valita, haluaako kertoa vain positiivisia asioita, vai raottaa myös
nurjaa puolta.
ENNAKKOLUULO NUMERO 3: Espoo ei ole kaupunki, koska sillä ei ole oikeaa
"keskustaa". Mika ei ole tiennyt Matinkylän tai Haukilahden olevan osa
Espoota, eikä Jouni tiennyt Leppävaaran tai Bodom-järven sijaitsevan
täällä. Pojat eivät myöskään tiedä, että Kimi on tämän kaupungin
poikia. Mika ei tiedä, että Bettina Sågbom asuu Bodomilla tai saatikka
kuka Bettina S. on. Olemme pöyristyneitä.
Espoon hahmottaminen on ulkopaikkakuntalaiselle usein haastavaa,
sillä kaupunki koostuu useista eri aluekeskuksista, viidestä
kaupunkikeskuksesta ja kahdesta paikalliskeskuksesta.
Kaupunkikeskuksia ovat Leppävaara, Tapiola, Matinkylä-Olari,
Espoonlahti ja Espoon keskus, joka on Espoon hallinnollinen keskus.
Paikalliskeskukset ovat Kalajärvi ja Kauklahti.
Kerromme pojille, että Espoo on erittäin homogeeninen paikka.
Asuinalueiden välillä ei ole suuria eroja. Jätimme näyttämättä Suvelan,
joka on kaupungin pahamaineisin lähiö. Alueella on paljon sosiaalisia
ongelmia, syrjäytyneitä ja alkoholisoituneita. Mutta Suvelassakin
lapset piirtävät asfalttiin liiduilla poninkuvia ja jouluisin lähiötä
halkova tie koristellaan jouluvaloilla.
MERELLISEN ESPOON jälkeen suuntaamme Järvi-Espooseen. Espoossa on
kosolti upeaa luontoa. Kuuluisin metsikkö on Nuuksio, joka on yksi
Suomen 35 kansallispuistosta. Ajamme ensin Myllyjärvelle, joka on
luonnonsuojelualuetta ja sitten Bodomille, joka on Espoon suurin järvi.
Bodomilta löytyy loistavia uimapaikkoja, mutta me emme ole tulleet
esittelemään niitä. Ilta tummuu hiljalleen ja olemme päättäneet näyttää
pojille paikan, jonka takia Espoo on saanut kyseenalaista mainetta.
Kierrätämme heidät niemessä, jossa Bodomin surmat tapahtuivat. Rikoksen
rekonstruktioiden jälkeen heittelemme leipiä.
PÄÄTÄMME ILLAN espoolaisittain. Hurautamme Lommilan McDonaldsiin ja
tilaamme drive-in luukulta ruokaa. Muistelen satoja hampurilaisia,
jotka olen täällä paistanut ihmisten loputtomaan nälkään, kymmeniä
lattialta luuttuamiani Spritejä, joita huonosti kasvatetut lapset ovat
sinne heittäneet. McDonaldsin vieressä on Suomen ensimmäinen Ikea,
kasapäin toisiaan risteäviä teitä, 1700-luvulta oleva Bembölen
kahvitupa sekä ruispelto. Uutta ja vanhaa, mennyttä ja nykyisyyttä
päällekkäin. Espoota.