Polyteekkari |
Suvela tunnetaan Espoon hurjamaineisimpana lähiönä.
![]() |
![]() |
![]() |
Johanna Mitjonen
Lähiön suunnittelu alkoi samaan aikaan Espoon hallinnollisen keskuksen suunnittelun kanssa 1960-luvulla, jolloin tehtiin päätös hallinnollisen keskuksen sijoittumisesta kunnan historialliseen keskukseen. Tämä ei ollut aivan selvä päätös, vaan asiaa puitiin pitkään niin valtuustossa kuin lehtien sivulla. Vuonna 1963 tehtiin ehdotus Espoon jakamisesta neljään yhtä suuren alueeseen, joissa tulisi olemaan jokaisessa noin 80 000 asukasta.
1966 - 1967 Espoon kauppala järjesti arkkitehtuurikilpailun uuden
hallinnollisen keskuksen aikaansaamiseksi. Kilpailuohjeissa todettiin,
että Espoon keskuksesta tulee kasvamaan pääkaupunkiseudun länsialueen
tärkein hallinnollinen keskus.
Ensimmäisen palkinnon sai puolalaisten arkkitehtien Jan Chimielewskin, Janusz Karubinskin ja Krzysztof Kurasin
ehdotus. Kilpailuun oli ottanut osaa 190 ryhmää 20 maasta. Päätös
puolalaisten voitosta oli selkeän yksimielinen. Puolalaiset laativat
päätyönään Keskustasuunnitelman. Keskustaan kuuluivat alueet kehätielle
asti sekä liittyminen Suvelaan ja Kirkkojärven alueelle.
Voittaneessa suunnitelmassa koko Espoon keskuksen lähiseutu olisi
toteutettu matalina kerrostaloina luontoa mukaillen aina Sunasta Kehä
III:n pohjoispuolelle asti. Alueen rakentuessa 1970-luvulla,
suunnitelmat toteutuivat kuitenkin vain osittain. Espoon
kunnanvaltuusto päätti kaksinkertaistaa rakennustehokkuuden, ja niinpä
Suvelan kerrostaloista tuli aiottua korkeampia.
Pekka Linkola toimi hankkeessa puolalaisten arkkitehtien
koordinaattorina. Hän toteaa, että Espoon keskus sijoitettiin
historiallisen Espoon alueelle, koska paikan katsottiin olevan
riittävän kaukana Helsingin vaikutuspiiristä. Edellytykset omaleimaisen
Espoon pääkeskuksen rakentumiselle olivat siten suotuisat. Huomion
arvoista on myös se, että kilpailualue oli hyvin suurelta osin
rakentamatonta tai vanhaa huvila-yhdyskuntaa, mikä mahdollisti
kilpailijoille huomattavan vapaat kädet.
Linkolalla on hankkeen toteutumisesta selvä mielipide: "Oikeastaan
mitään ensimmäisen palkinnon mukaisesta suunnitelmasta ei ole
toteutettu, tältä osin kolmen arkkitehdin kuuden vuoden työ
meni roskakoriin."
"Oma toimintani Espoossa osui aikaan, jolloin Yleiskaava 68 oli
tekeillä. Ennusteena oli 360 000 asukasta vuonna 2015 Espoon alueelle.
Valtaisa kaavatehtailu lähti käyntiin sitä mukaan kun osasto
ehti laatimaan kaavoja."
Linkola kertoo Espoon poliitikkojen katsoneen tarpeelliseksi perustaa aluesuunnittelusopimus-järjestelmän, jolla nopeutettiin kaavoituksen ja rakentamisen toteuttamista. "Valitettavasti rakentaminen noin 10 vuoden ajan perustui pääasiassa merellisen Espoon rakentamiseen. Koko rantaratavyöhyke valtavine liikenne-etuineen laiminlyötiin, koska rakennusliikkeiden maanomistus sijoittui Etelä-Espooseen."
"Kymmenvuotisjaksolla 1969-1979 Espoon asukasluku kasvoi noin
sadalla tuhannella. Pääosalle markkinoitiin merinäköaloja. Kilpailevaa
rakentamista radanvarteen ei juuri sallittu syntymään, koska
voimassa olevat aluerakennussopimukset oli ensin tehtävä loppuun.
Kaikilla suuremmilla rakennusfirmoilla oli sama tilanne", Linkola
selventää historian kulkua.
Suvelan alueella kaupunki omisti Kirstin kartanon maat ja tämä alue
päätettiin kiireellisenä kaavoittaa. "Poliittisessa käsittelyssä
Kirstinmaitten rakentamistehokkuutta nostettiin, jotta saataisiin
lisäneliöitä aluerakentajien araville. Näin syntyi
keskimäärin kolme kerrosta korkeampi kaupunkirakenne, joka
tasapuolisuuden vuoksi ulotettiin myös huvilatonteille. Näin katosi
puolalaisten ajatus aktiivisesta, jatkuvasta jalankulkureitistöstä
maaston ylimmillä kohdilla, sekä ajatus puitten latvuksien alapuolella
pysyttelevästä räystäskorkeudesta", Linkola sanoo.
Linkola sanoo olleen yllätys, että ministeriö vahvisti kaavapäätöksen sellaisenaan ja nopeasti. "Tämä lienee ollut myös ainoa kerta, kun osastolla tarjottiin sherryä. Mutta varmasti tällä päätöksellä ministeriö antoi vinkin rakentaa Espoota tasapuolisemmin ja erityisesti radan varteen."
Linkola sanoo, että aluerakennussopimus-järjestelmä sovittiin
rakentajien ja kaupungin virkamiesten yhteistyönä. "Ilman tällaista
sopimusta ei olisi voitu toteuttaa valtavan muuttoliikkeen
sijoittamista järkevästi eri alueille".
Kaupungin maille kaavoitettu neliömäärä jaettiin aluerakentajille,
joiden sallittiin sijoittaa Suvelaan sosiaalisen asuntotuotantonsa
osuudet. Näin syntyi alue, joka tunnetaan espoolaisten keskuudessa
"Mustalaismäkenä", jonne kovan rahan tuotantoa ei saatu kymmeneen
vuoteen. "Kaavoituksen ja päätösten motiivit sekä yksipuolinen
rakentaminen johtivat alueen slummiutumiseen, lopputuloksena on
tietoisesti aikaansaatu köyhien, varattomien ja maahanmuuttajien
asumalähiö." Kaavoituspäätöksistä seurasi myös se, että Suvelaan ei
vuosikymmeneen rakennettu vapaarahoitteista asuntotuotantoa, koska
sellaista ei saatu markkinoitua alueen maineen vuoksi. Niinpä
asuntojen hintataso pysyi huomattavan alhaisena verrattuna esimerkiksi
merelliseen Espooseen.
"Tämä lyhyt osakatsaus riittänee kuvaaman tuota aikaa ja sitä, miten
Espoo paisui suur-kaupungiksi. Noita vuosia poliittisine päätöksineen
voi joku kiinnostunut tutkia tarkemminkin, mikäli haluaa selvyyttä
esimerkiksi siihen, miksi Espoon keskus on ruminta Espoota", Linkola
summaa.
"Samalla selviäisi se, että suurella kaupunkisuunnittelukilpailulla
ei ole mitään tekemistä pääkeskuksen toimivuuden, viihtyvyyden tai
kauneuden kanssa. Puolalaisten muistokivi on nykyinen, 1971 valmistunut
kaupungintalo, joka aiotaan sekin nyt purkaa. (Viimeisimmän tiedon
mukaan kaupungintalo ollaan purkamisen sijaan peruskorjaamassa
perusteellisesti.) Ensimmäisestä palkintoideasta ei toteutunut kuudessa
vuodessa juuri mitään muuta."