Miksi Suvelaan syntyi 'Mustalaismäki'?

Suvela tunnetaan Espoon hurjamaineisimpana lähiönä.

Johanna Mitjonen

Lähiön suunnittelu alkoi samaan aikaan Espoon hallinnollisen keskuksen suunnittelun kanssa 1960-luvulla, jolloin tehtiin päätös hallinnollisen keskuksen sijoittumisesta kunnan historialliseen keskukseen. Tämä ei ollut aivan selvä päätös, vaan asiaa puitiin pitkään niin valtuustossa kuin lehtien sivulla. Vuonna 1963 tehtiin ehdotus Espoon jakamisesta neljään yhtä suuren alueeseen, joissa tulisi olemaan jokaisessa noin 80 000 asukasta.

1966 - 1967 Espoon kauppala järjesti arkkitehtuurikilpailun uuden hallinnollisen keskuksen aikaansaamiseksi. Kilpailuohjeissa todettiin, että Espoon keskuksesta tulee kasvamaan pääkaupunkiseudun länsialueen tärkein hallinnollinen keskus.

Ensimmäisen palkinnon sai puolalaisten arkkitehtien Jan Chimielewskin, Janusz Karubinskin ja Krzysztof Kurasin ehdotus. Kilpailuun oli ottanut osaa 190 ryhmää 20 maasta. Päätös puolalaisten voitosta oli selkeän yksimielinen. Puolalaiset laativat päätyönään Keskustasuunnitelman. Keskustaan kuuluivat alueet kehätielle asti sekä liittyminen Suvelaan ja Kirkkojärven alueelle.

Voittaneessa suunnitelmassa koko Espoon keskuksen lähiseutu olisi toteutettu matalina kerrostaloina luontoa mukaillen aina Sunasta Kehä III:n pohjoispuolelle asti. Alueen rakentuessa 1970-luvulla, suunnitelmat toteutuivat kuitenkin vain osittain. Espoon kunnanvaltuusto päätti kaksinkertaistaa rakennustehokkuuden, ja niinpä Suvelan kerrostaloista tuli aiottua korkeampia.

Pekka Linkola toimi hankkeessa puolalaisten arkkitehtien koordinaattorina. Hän toteaa, että Espoon keskus sijoitettiin historiallisen Espoon alueelle, koska paikan katsottiin olevan riittävän kaukana Helsingin vaikutuspiiristä. Edellytykset omaleimaisen Espoon pääkeskuksen rakentumiselle olivat siten suotuisat. Huomion arvoista on myös se, että kilpailualue oli hyvin suurelta osin rakentamatonta tai vanhaa huvila-yhdyskuntaa, mikä mahdollisti kilpailijoille huomattavan vapaat kädet.

Linkolalla on hankkeen toteutumisesta selvä mielipide: "Oikeastaan mitään ensimmäisen palkinnon mukaisesta suunnitelmasta ei ole toteutettu, tältä osin kolmen  arkkitehdin kuuden vuoden työ meni roskakoriin."

"Oma toimintani Espoossa osui aikaan, jolloin Yleiskaava 68 oli tekeillä. Ennusteena oli 360 000 asukasta vuonna 2015 Espoon alueelle. Valtaisa kaavatehtailu lähti käyntiin sitä mukaan kun osasto ehti laatimaan kaavoja."

Linkola kertoo Espoon poliitikkojen katsoneen tarpeelliseksi perustaa aluesuunnittelusopimus-järjestelmän, jolla nopeutettiin kaavoituksen ja rakentamisen toteuttamista. "Valitettavasti rakentaminen noin 10 vuoden ajan perustui pääasiassa merellisen Espoon rakentamiseen. Koko rantaratavyöhyke valtavine liikenne-etuineen laiminlyötiin, koska rakennusliikkeiden maanomistus sijoittui Etelä-Espooseen."

"Kymmenvuotisjaksolla 1969-1979 Espoon asukasluku kasvoi noin sadalla tuhannella. Pääosalle markkinoitiin merinäköaloja. Kilpailevaa rakentamista radanvarteen ei juuri sallittu syntymään, koska voimassa olevat aluerakennussopimukset oli ensin tehtävä loppuun. Kaikilla suuremmilla rakennusfirmoilla oli sama tilanne", Linkola selventää historian kulkua.

Suvelan alueella kaupunki omisti Kirstin kartanon maat ja tämä alue päätettiin kiireellisenä kaavoittaa. "Poliittisessa käsittelyssä Kirstinmaitten rakentamistehokkuutta nostettiin, jotta saataisiin lisäneliöitä aluerakentajien araville. Näin syntyi keskimäärin kolme kerrosta korkeampi kaupunkirakenne, joka tasapuolisuuden vuoksi ulotettiin myös huvilatonteille. Näin katosi puolalaisten ajatus aktiivisesta, jatkuvasta jalankulkureitistöstä maaston ylimmillä kohdilla, sekä ajatus puitten latvuksien alapuolella pysyttelevästä räystäskorkeudesta", Linkola sanoo.

Linkola sanoo olleen yllätys, että ministeriö vahvisti kaavapäätöksen sellaisenaan ja nopeasti. "Tämä lienee ollut myös ainoa kerta, kun osastolla tarjottiin sherryä. Mutta varmasti tällä päätöksellä ministeriö antoi vinkin rakentaa Espoota tasapuolisemmin ja erityisesti radan varteen."

Linkola sanoo, että aluerakennussopimus-järjestelmä sovittiin rakentajien ja kaupungin virkamiesten yhteistyönä. "Ilman tällaista sopimusta ei olisi voitu toteuttaa valtavan muuttoliikkeen sijoittamista järkevästi eri alueille".

Kaupungin maille kaavoitettu neliömäärä jaettiin aluerakentajille, joiden sallittiin sijoittaa Suvelaan sosiaalisen asuntotuotantonsa osuudet. Näin syntyi alue, joka tunnetaan espoolaisten keskuudessa "Mustalaismäkenä", jonne kovan rahan tuotantoa ei saatu kymmeneen vuoteen. "Kaavoituksen ja päätösten motiivit sekä yksipuolinen rakentaminen johtivat alueen slummiutumiseen, lopputuloksena on tietoisesti aikaansaatu köyhien, varattomien ja maahanmuuttajien asumalähiö." Kaavoituspäätöksistä seurasi myös se, että Suvelaan ei vuosikymmeneen rakennettu vapaarahoitteista asuntotuotantoa, koska sellaista ei saatu markkinoitua alueen maineen vuoksi. Niinpä asuntojen hintataso pysyi huomattavan alhaisena verrattuna esimerkiksi merelliseen Espooseen.

"Tämä lyhyt osakatsaus riittänee kuvaaman tuota aikaa ja sitä, miten Espoo paisui suur-kaupungiksi. Noita vuosia poliittisine päätöksineen voi joku kiinnostunut tutkia tarkemminkin, mikäli haluaa selvyyttä esimerkiksi siihen, miksi Espoon keskus on ruminta Espoota", Linkola summaa.

"Samalla selviäisi se, että suurella kaupunkisuunnittelukilpailulla ei ole mitään tekemistä pääkeskuksen toimivuuden, viihtyvyyden tai kauneuden kanssa. Puolalaisten muistokivi on nykyinen, 1971 valmistunut kaupungintalo, joka aiotaan sekin nyt purkaa. (Viimeisimmän tiedon mukaan kaupungintalo ollaan purkamisen sijaan peruskorjaamassa perusteellisesti.) Ensimmäisestä palkintoideasta ei toteutunut kuudessa vuodessa juuri mitään muuta."