Polyteekkari |
Rauhanturvaaja: "Nato voisi saada jotain tapahtumaan"
Tuomas Kangasniemi
Rauhanturvajoukoissa saatujen kokemustensa pohjalta Helsingin yliopiston opiskelija Jussi Rantala ei usko, että YK:n väliintulo voisi rakentaa pysyvää rauhaa Libanoniin, vaikka tulitauko onkin saavutettu. 24-vuotias Rantala on ollut komennuksella YK:n alaisuudessa Eritrean pääkaupungissa Asmarassa tammi-kesäkuussa 2004 ja Nato-johtoisessa operaatiossa Kosovossa vuoden ajan 2001—2002.
Rantalan pointti painottuu lähinnä siihen, että YK-joukoilla ei voi
lopullisesti ratkaista kriisejä eikä pysäyttää sotaa, jos jompikumpi
osapuoli todella on päättänyt sotia. "Olin komennuksella, jossa YK oli
paikalla, mutta emme tehneet juuri mitään, mitä tämä niin sanottu
vihamielinen osapuoli ei halunnut", kaksinkertainen ex-rauhanturvaaja
toteaa.
Täsmennys paikallisesta tilanteesta seuraa. "Viimeisimmässä
yhteenotossa Eritrea aloitti, ja Etiopia tuli takaisin. Me
UNMEE-joukoissa teimme miltei kaiken hallituksen ohjeiden mukaan.
Lopetimme partioinnin pääkaupungin keskustassa, kun hallitus käski,
emmekä edes puuttuneet armeijan pakkovärväyksiin. Miliisi vei
paikallisia ihmisiä kovakouraisesti suoraan kadulta suorittamaan
asepalvelusta väkisin."
Rantala ei silti epäile, etteikö YK-joukoista olisi jotain
ennaltaehkäisevää apua. "Sillä tavalla YK:n läsnäolo on eduksi, että
osapuolilla on isompi kynnys hyökätä, jos väliin jää kansainvälisiä
joukkoja ja koko maailma katsoo. En tiedä, mitä esimerkiksi Etiopian ja
Eritrean välillä kävisi ilman YK:ta. Lisäksi olimme mukana
humanitäärisissä projekteissa."
Jussi Rantala pitää silti Nato-vetoisia joukkoja parempana ratkaisuna
myös Libanonin eteläosiin. Puheesta on vaikea olla saamatta
vaikutelmaa, että hän pitää YK:ta liian kankeana järjestönä toimimaan
sotilaallisissa tilanteissa. "YK:hon kuuluvat lähes kaikki maailman
maat, ei se saa aikaan kuin ympäripyöreitä linjoja. Nato voisi saada
jotain tapahtumaan Libanonissa."