Polyteekkari |
Menivätkö äidin opit hukkaan?
Annu Nieminen
Otaniemi on luonnonkaunista aluetta, jossa opiskelijanuoret
ihailevat lenkkeillessään merenrantaa ja vaalivat uniikkia
kampusaluettaan pitämällä siitä yhdessä teekkarihengellä huolta.
Toinen puoli: Otaniemessä rappukäytävät, aulat ja kadunvarret toimivat modernina kaatopaikkana, ja roskat sekä pullot voi surutta jättää odottamaan siivoojien ahkeria käsiä. Nurmikolle istutettu pesukone on tilataidetta tai jäynä, ei kuluttajan vastuusta luistamista.
Teekkarien kotipaikka tunnetaan sinnikkäiden juhlien ja karujen soluhuoneiden tyyssijana. Asuinpaikkana se ei kauniista merenrantasijainnistaan huolimatta aina kuitenkaan houkuta muita kuin seikkailumielisiä.
"Miten sä pystyt asumaan siellä Otaniemessä? Sehän on ihan hirveä läävä!"
TKK:n työsuojelupäällikkö Lasse Wallius on nähnyt paljon
teekkarien sotkuja. Hän on todistanut siivottoman käytöksen jälkiä myös
Otaniemen työtiloissa. Erityisesti Maarintalon tilanne on viime aikoina
käynyt yhä pahemmaksi.
"Roskia on kaikkialla, juomia on heitelty seinille ja lattioille," Wallius kertoo näkemästään. Vaikka normaalistakin työskentelystä jää usein työtiloihin pientä roskaa ja muita jälkiä, viime aikoina Maarilla on nähty ihan selkeitä sikailun merkkejä. "Gravitaation aikaan oli useampi häiriötapaus. Epäilemme, että kyseessä saattaa olla joku tietty porukka."
Walliuksen kokemuksen mukaan Maarintalo on pahin sotkijoiden kolttosten kohde. "Sen lisäksi tietenkin näkyy aina silloin tällöin teekkarien juhlien jälkiä, mutta ne nyt ovat ihan ymmärrettäviä."
Tämäkään ei kuitenkaan ole kaikkien mielestä ihan hyväksyttävää.
Useissa piireissä teekkarihenkeen kuuluu, että omat jäljet siivotaan -
myös juhlien jälkeen. Miksi sotkuja silti on?
Walliuksen mukaan on harmillista, että pienen porukan aiheuttama sotku
saattaa pilata hyödyn kaikilta. Maarin tilat ovat TKK:n opiskelijoille
etuoikeus: harvassa paikassa voi opiskella rauhassa ja käyttää
tietokoneluokkia yötä päivää kesät talvet. "Suurin osa varmasti käyttää
tiloja ihan sivistyneesti, vaikka pieniä sotkuja löytyykin lähes joka
luokasta," hän kertoo.
Maarintalon kohtalo on nyt vaakalaudalla. Puhtaanapitoa on jo lisätty - nykyään talo siivotaan kuutena päivänä viikossa. Enempää siivoojien työtä ei voida lisätä, joten on alettu harkita myös rankempia keinoja. Viikon jokaisena päivänä päivät yöt opiskelijoita palvelevaa taloa ei ehkä kohta enää ole. "Meidän on ollut pakko alkaa harkita aukioloaikojen rajoittamista tai erillisiä kulkulupia," Wallius kuvaa tilannetta.
Pahimpien tihutöiden tekijöitä ei tiedetä. "Emme ole saaneet ketään kiinni. Paikalla on aina vartija, jonka tehtävä on huolehtia opiskelijoiden turvallisuudesta. Hän on Maarintalossa pelkästään teekkareiden oman hyvinvoinnin vuoksi. Vartijalla tulisi ilmoittaa aina, jos havaitsee jotain epäsopivaa käytöstä," Wallius vetoaa. Myös jo päiväkodissa opittuja käytöstapoja voisi itse kukin palauttaa mieleen.
Tässä kohtaa teekkarit suivaantuvat, ehkä syystäkin. Opiskelijoiden
keskuudessa tiedetään, miten syypäänä eivät välttämättä suinkaan aina
ole teekkarit - vaan jotkut aivan muut. Työtiloja, kuten pääkirjastoa
ja Maarintaloa, käyttävät usein myös abiturientit ja muut esimerkiksi
pääsykokeisiin lukevat. Maari on tarkoitettu ainoastaan teekkareille,
mutta käytännössä opiskelijakortteja ei järin usein tarkasteta.
Myös Teekkarikylän sotkuihin ei aina ole teekkari syypäänä. Kylässä käy
paljon ulkopuolisia juhlijoita, joille paikka ei edusta kotia, vaan
juhlapaikkaa. Ei baaristakaan lähtiessä liioin mietitä, mihin kuntoon
paikka jätetään. Kuitenkin valtaosa siivottomuuksista menee Kylän
pääkäyttäjien piikkiin. Miksi siisteys on niin matalalla
prioriteeteissa?
Linnanisäntänä Jämeräntaival 3:ssa toimiva Antti-Jussi Niemi on nähnyt talossaan paljon metkuja. "Mieleeni jääneitä tapahtumia ovat viime vappuna rappukäytävään tyhjennetty vaahtosammutin, parvekkeelta heitetyt huonekalut, uutena vuotena sisällä ammutut raketit, Gravitaation jälkeen raiskattu aulan karkkiautomaatti ja viime viikolla säpäleiksi isketty panssarilasi."
Niemi ymmärtää myös syitä kaatopaikkasyndroomaan. "Kun asukkaat
muuttavat pois, tarpeeton irtaimisto hylätään rappukäytävään. Siellä ne
ovat vaaraksi paloturvallisuudelle. Toisaalta erityisesti huonekaluille
on kylässä suuri kysyntä, jolloin ei ole järkevää heittää
käyttökelpoisia tavaroita romulavalle. Toisen romu voi olla toisen
aarre." Niemi kuitenkin toivoo asiaan tulevan helpotusta uuden
kierrätyspisteen myötä.
Vaikuttaa yksinkertaisesti siltä, että aikuisilta ihmisiltä ovat
jääneet käytöstavat lapsuudenkotiin. Eikö linnanisäntää koskaan ärsytä?
"Ihmiset heittelevät roskia ympäriinsä ja rikkovat pulloja maahan
surutta. On hyvin vaikea ymmärtää miksi me käyttäydymme näin," Niemi
pohtii. "Ehkäpä se on jonkinlaista kapinahenkeä tai egoismia."
Myöskään Niemi ei peräänkuuluta siivoushenkilökuntaa ahkeroimaan tuplateholla. "Teekkarikylän piha-alueita hoitaa vain yksi kokopäiväinen huoltomies, eikä hän voi millään pysyä teekkarien sotkemisvauhdissa mukana."
Mahdollisen wapun lähestyessä heikkohermoisten lienee syytä
valmistautua pahimpaan. Ikuinen optimismi haluaa kuitenkin elää ja
kannustaa otaniemeläisiä kuin lapsia konsanaan tekemään hyvin:
hauskanpito ei välttämättä ole mahdotonta, vaikka huolehtisi omat
törkynsä ja pullonsa ylimmän riemun jälkeen oikeisiin paikkoihin.