Polyteekkari |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
On ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Mutta siihen, tuleeko
päivästä hyvä vai huono, on vaikeaa vaikuttaa. Huono ja aikaansaamaton
päivä jää helposti harmittamaan illaksi. Työ ei edennyt niin kuin
halusi, ja päivä tuntuu menneen täysin hukkaan. Hyvänä päivänä taas on
usein paljon aikaansaava, ja samalla aika kuluu kuin siivillä. Voisiko
jollain tavoin edesauttaa hyvien päivien syntymistä?
Paikalla jossa työn tekee, tuntuisi olevan vaikutusta. Monesti joku muu kuin oma työpiste toimii hyvin. Ei ole sähköpostia tai työkavereita häiritsemässä. Ja mukana on vain ne jutut, joihin on päivän aikana päättänyt paneutua. Samalla kun on poissa omasta työpisteestään, on poissa kahvituntien, lounastaukojen ja muiden työrytmiä sotkevien tekijöiden vaikutuspiiristä.
Painiskeltuani jo melko pitkään väitöskirjan kirjoittamisen kanssa
uskon ymmärtäväni kirjailijoita ja muita luovan työn tekijöitä paremmin
kuin ennen. Riittävä henkinen työhön valmistautuminen tai jopa
erakoituminen ovat tärkeitä vaiheita vaikkapa kirjaa kirjoittaessa.
Kysymys ei ole siitä, että paljon aikaa on käytettävissä vaan
paremminkin siitä, että miten hyvin työ etenee. Välillä lyhyessäkin
ajassa voi saada paljon aikaan. Usein on kuitenkin niin, että pitkässä
ajassa saa vain vähän aikaiseksi.
En ole ainoa, jonka täytyy töitä kunnolla tehdäkseen hakeutua pois
arjen rutiineista. Monet ystävistäni käyttävät kirjastoja hyväkseen kun
haluavat rauhassa tutustua johonkin uuteen asiaan. Jos kerran työ ei
suju työpaikalla, niin onko vika sitten meissä työntekijöissä ja
ammattitaidon puutteessa? Olen tehnyt töitä tehokkaasti ja
aikaansaavasti mitä kummallisimmissa paikoissa, jopa äänekkäästi
keskustelevien ihmisten keskellä tšekkiläisen asemakahvilan pöydässä.
Mutta työpaikallani, jossa kaikki on teknisesti kunnossa, on hyvä
penkki, hyvät työvälineet ja oikea valaistus, ei työ tunnu kaikkina
päivinä oikein luistavan. Ongelma ei siis ole niinkään ulkoisissa
tekijöissä vaan tekijän omassa päässä. Tällä kertaa minun päässäni
siis.
Jotta hyvien työpäivien syntyyn saisi jotain tolkkua, taidanpa alkaa
kirjaamaan ylös työpäivien kulkua. Alan kirjoittaa listaa, johon tulee
niin positiiviseen ja negatiiviseen lopputulokseen vaikuttavia
tekijöitä.
Sitten voisin vaikka piirtää loogisia siirtymiä sisältävän kaavion,
jonka pallukoita seuraamalla työpäivästä saisi todennäköisesti hyvän.
Tämän listan voisi sitten vaikka Sarasvuo-tyyppisesti paisuttaa
kirjaksi, ja kaaviot voi myydä konsulttitoimistoille. Ei muutakuin
listaa kirjoittamaan ja kaavioita piirtämään.
Heti ensimmäisten joukossa aion pistää listaan kohdan "työn
pienempiin osiin pilkkominen". Näitä pieniä osia on sitten kannustava
tehdä, kun jo pienenkin osakokonaisuuden saaminen valmiiksi tuntuu
palkitsevalta.
Itselleni käy usein niin että työn pieniin osiin on kuitenkin hankala
tyytyä ja ajatukset tahtovat karata valitun lokeron ulkopuolelle.
Listaan pitää siis heti seuraavaksi lisätä, että ainakin hetkellisesti
olisi syytä pitäytyä valitsemissaan päätöksissä.
Taidankin heti huomenna elää omien oppieni mukaan. Valitsen omasta työstäni palasen ja teen sen. Ja vain sen.
Listaan pitää myös lisätä ulkopuolisen avun hyväksikäyttö. Kun oman
työnsä ongelmakohtia yrittää selventää muille, tajuaa usein ratkaisuja,
joita ei yksin työskennellessä huomaakaan. Ulkopuolisista on apua myös,
kun oma ammattitaito ei riitä, mutta ratkaisua etsiessä kannattaa
pyrkiä hyödyntämään vain päteviksi tuntemiaan henkilöitä. Eikä
tyhmiäkään kysymyksiä kannata jättää esittämättä. Häpeällähän siitä
selviää.