Hyvää työpäivää etsimässä

On ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Mutta siihen, tuleeko päivästä hyvä vai huono, on vaikeaa vaikuttaa. Huono ja aikaansaamaton päivä jää helposti harmittamaan illaksi. Työ ei edennyt niin kuin halusi, ja päivä tuntuu menneen täysin hukkaan. Hyvänä päivänä taas on usein paljon aikaansaava, ja samalla aika kuluu kuin siivillä. Voisiko jollain tavoin edesauttaa hyvien päivien syntymistä?

Paikalla jossa työn tekee, tuntuisi olevan vaikutusta. Monesti joku muu kuin oma työpiste toimii hyvin. Ei ole sähköpostia tai työkavereita häiritsemässä. Ja mukana on vain ne jutut, joihin on päivän aikana päättänyt paneutua. Samalla kun on poissa omasta työpisteestään, on poissa kahvituntien, lounastaukojen ja muiden työrytmiä sotkevien tekijöiden vaikutuspiiristä.

Painiskeltuani jo melko pitkään väitöskirjan kirjoittamisen kanssa uskon ymmärtäväni kirjailijoita ja muita luovan työn tekijöitä paremmin kuin ennen. Riittävä henkinen työhön valmistautuminen tai jopa erakoituminen ovat tärkeitä vaiheita vaikkapa kirjaa kirjoittaessa.
Kysymys ei ole siitä, että paljon aikaa on käytettävissä vaan paremminkin siitä, että miten hyvin työ etenee. Välillä lyhyessäkin ajassa voi saada paljon aikaan. Usein on kuitenkin niin, että pitkässä ajassa saa vain vähän aikaiseksi.

En ole ainoa, jonka täytyy töitä kunnolla tehdäkseen hakeutua pois arjen rutiineista. Monet ystävistäni käyttävät kirjastoja hyväkseen kun haluavat rauhassa tutustua johonkin uuteen asiaan. Jos kerran työ ei suju työpaikalla, niin onko vika sitten meissä työntekijöissä ja ammattitaidon puutteessa? Olen tehnyt töitä tehokkaasti ja aikaansaavasti mitä kummallisimmissa paikoissa, jopa äänekkäästi keskustelevien ihmisten keskellä tšekkiläisen asemakahvilan pöydässä.
Mutta työpaikallani, jossa kaikki on teknisesti kunnossa, on hyvä penkki, hyvät työvälineet ja oikea valaistus, ei työ tunnu kaikkina päivinä oikein luistavan. Ongelma ei siis ole niinkään ulkoisissa tekijöissä vaan tekijän omassa päässä. Tällä kertaa minun päässäni siis.

Jotta hyvien työpäivien syntyyn saisi jotain tolkkua, taidanpa alkaa kirjaamaan ylös työpäivien kulkua. Alan kirjoittaa listaa, johon tulee niin positiiviseen ja negatiiviseen lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä.
Sitten voisin vaikka piirtää loogisia siirtymiä sisältävän kaavion, jonka pallukoita seuraamalla työpäivästä saisi todennäköisesti hyvän. Tämän listan voisi sitten vaikka Sarasvuo-tyyppisesti paisuttaa kirjaksi, ja kaaviot voi myydä konsulttitoimistoille. Ei muutakuin listaa kirjoittamaan ja kaavioita piirtämään.

Heti ensimmäisten joukossa aion pistää listaan kohdan "työn pienempiin osiin pilkkominen". Näitä pieniä osia on sitten kannustava tehdä, kun jo pienenkin osakokonaisuuden saaminen valmiiksi tuntuu palkitsevalta.
Itselleni käy usein niin että työn pieniin osiin on kuitenkin hankala tyytyä ja ajatukset tahtovat karata valitun lokeron ulkopuolelle. Listaan pitää siis heti seuraavaksi lisätä, että ainakin hetkellisesti olisi syytä pitäytyä valitsemissaan päätöksissä.

Taidankin heti huomenna elää omien oppieni mukaan. Valitsen omasta työstäni palasen ja teen sen. Ja vain sen.

Listaan pitää myös lisätä ulkopuolisen avun hyväksikäyttö. Kun oman työnsä ongelmakohtia yrittää selventää muille, tajuaa usein ratkaisuja, joita ei yksin työskennellessä huomaakaan. Ulkopuolisista on apua myös, kun oma ammattitaito ei riitä, mutta ratkaisua etsiessä kannattaa pyrkiä hyödyntämään vain päteviksi tuntemiaan henkilöitä. Eikä tyhmiäkään kysymyksiä kannata jättää esittämättä. Häpeällähän siitä selviää.