Polyteekkari |
Markus Koljonen
Summa summarum: koulutuksen taso Suomessa on huima. Mittareiden mukaan
peruskoulutuksen laatu lyö laudalta vähän minkä tahansa muun maan.
Suomi johtaa EU-tilastoja korkeakoulutettujen lukumäärässä - 41 %
30—34-vuotiaasta väestöstä vuonna 2000, luoja paratkoon. Pienestä
maasta löytyy neljä maailmanluokan huippuyliopistoa ja loputkin
pärjäävät kansainvälisissä arvioissa erinomaisesti.
Siltikään Suomella ei ole varaa pitää opiskelijan viikottaista
aherrusta inhimillisissä 40 tunnin rajoissa. Viittaan jälkeenjääneeseen
opintotukeen, joka ei anna tasavertaista mahdollisuutta täysipäiväiseen
opiskeluun.Varaa ei ole, vaikka opiskelijoiden onnellisuuden taso on
kyselyjen mukaan valtavasti jäljessä vakituisesti työssä käyviin
verrattuna, ja vaikka mielenterveystilastot ovat tukahduttavia.
Tiedetään.
Korkeakoulutettavan elämänkaari on määritelty siten, että siihen
sisältyy rankempi - "vahvistava" - ajanjakso. Opiskelijan elämä on
taistelua, kilpailua ja menestymistä hyvinvointiyhteiskunnassa.
Mutta kyllähän me sen kestämme. Pitää vain kovasti pinnistää. Lopussa
kiitos seisoo ja muita kiinalaisia sananlaskuja. Uskot jos pystyt - vai
miten päin se menikään?
Menestys on yksi TKK:n iskulauseista. Sitä luritellaan
abiturienteille hymynaamakuorrutuksella. Siitä on muodostunut mantra,
jonka jauhaminen toimii polttoaineena ja inspiraation runsaudensarvena
tuleville dippainsseille. Mantran voimin pääsee rankan ajanjakson yli.
Teekkarille menestyminen on tosielämän reality TV:tä.
Ekologiassa menestyminen tarkoittaa yksilön hengissä säilymistä,
lisääntymistä ja hengissä säilymisen turvaamista. Kaikki eivät
tietenkään voi menestyä. Menestymisen olemassaolon ehto on toisten
menestymättömyys.
Teekkarimaailman menestystaistelussa ajatus selviytymisestä on
vääristynyt: se määritellään arvosanojen, opintoviikkojen, CV:n
muhevuuden ja jakkupuvun brändin mitoissa. Onnellisuus ja mielenterveys
eivät ole mittareita. Poisputoajista ei puhuta.
Menestyksen käsitteen toinen kompastuskivi on se, että rajat tulevat
väistämättä vastaan. Voidakseen olla onnellinen menestyjän on voitava
tyytyä johonkin. Mutta sitä varten ei tarvitse olla menestyjä.
Kirjoittaja on taideopiskelija Uudessa-Seelannissa.