Menestyksen mantra

Markus Koljonen

Summa summarum: koulutuksen taso Suomessa on huima. Mittareiden mukaan peruskoulutuksen laatu lyö laudalta vähän minkä tahansa muun maan.

Suomi johtaa EU-tilastoja korkeakoulutettujen lukumäärässä - 41 % 30—34-vuotiaasta väestöstä vuonna 2000, luoja paratkoon. Pienestä maasta löytyy neljä maailmanluokan huippuyliopistoa ja loputkin pärjäävät kansainvälisissä arvioissa erinomaisesti.
Siltikään Suomella ei ole varaa pitää opiskelijan viikottaista aherrusta inhimillisissä 40 tunnin rajoissa. Viittaan jälkeenjääneeseen opintotukeen, joka ei anna tasavertaista mahdollisuutta täysipäiväiseen opiskeluun.Varaa ei ole, vaikka opiskelijoiden onnellisuuden taso on kyselyjen mukaan valtavasti jäljessä vakituisesti työssä käyviin verrattuna, ja vaikka mielenterveystilastot ovat tukahduttavia.
Tiedetään.

Korkeakoulutettavan elämänkaari on määritelty siten, että siihen sisältyy rankempi - "vahvistava" - ajanjakso. Opiskelijan elämä on taistelua, kilpailua ja menestymistä hyvinvointiyhteiskunnassa.
Mutta kyllähän me sen kestämme. Pitää vain kovasti pinnistää. Lopussa kiitos seisoo ja muita kiinalaisia sananlaskuja. Uskot jos pystyt - vai miten päin se menikään?

Menestys on yksi TKK:n iskulauseista. Sitä luritellaan abiturienteille hymynaamakuorrutuksella. Siitä on muodostunut mantra, jonka jauhaminen toimii polttoaineena ja inspiraation runsaudensarvena tuleville dippainsseille. Mantran voimin pääsee rankan ajanjakson yli. Teekkarille menestyminen on tosielämän reality TV:tä.
Ekologiassa menestyminen tarkoittaa yksilön hengissä säilymistä, lisääntymistä ja hengissä säilymisen turvaamista. Kaikki eivät tietenkään voi menestyä. Menestymisen olemassaolon ehto on toisten menestymättömyys.

Teekkarimaailman menestystaistelussa ajatus selviytymisestä on vääristynyt: se määritellään arvosanojen, opintoviikkojen, CV:n muhevuuden ja jakkupuvun brändin mitoissa. Onnellisuus ja mielenterveys eivät ole mittareita. Poisputoajista ei puhuta.
Menestyksen käsitteen toinen kompastuskivi on se, että rajat tulevat väistämättä vastaan. Voidakseen olla onnellinen menestyjän on voitava tyytyä johonkin. Mutta sitä varten ei tarvitse olla menestyjä.

Kirjoittaja on taideopiskelija Uudessa-Seelannissa.