Polyteekkari |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
Pekka Tuominen
OLEN VASTIKÄÄN LIPSAHTANUT, paljolti sattuman kaupalla, diplomi-insinööriopintojeni ohella ensin avustajaksi ja nyt toimittajaksi teekkarilehteen. Siirtymä teekkarista toimittajaksi on vaatinut aivojeni hermotiehyiden uudelleen ohjelmoimista. Nyt niiden pitäisi kysyä insinöörin peruskysymyksen "miten" lisäksi journalistin kysymyksiä "mitä, kuka, missä, milloin" sekä ennen kaikkea "mitä sitten".
Ensisilmäyksellä journalistin kysymykset vaikuttavat suuremmalta palalta purtavaksi, mutta kysymystä "miten" ei pidä väheksyä. Insinöörin työtä on tehdä asiat mahdollisiksi ja tekniikka on mahdollisuuksien tiedettä. Tai kaunopuheisemmin ilmaistuna insinööri soveltaa tieteen tuloksia ihmiskunnan palvelukseen.
"Miten" on ero kaukolämmön ja nuotion välillä, katuvalaistuksen ja
soihdun, lähijunan ja aasin, pakastealtaan ja keihään, internetin ja
savumerkkien sekä röntgenlaitteen ja suoneniskun välillä. "Miten" on
myös ero rynnäkkökiväärin ja nuijan, ohjuksen ja puhallusputken sekä
panssarivaunun ja sotaratsun välillä.
IHMISEN KEKSELIÄISYYTTÄ VOI soveltaa niin hyvään kuin pahaankin -
kiusallinen juttu niille, joiden ammattina on keksiminen. Tautien
mikrobiteorian keksiminen mahdollisti rokotteet, karanteenin ja monet
nykyaikaiset lääkkeet, mutta se sai aikaan myös pirullisten bioaseiden
kehittelyn. Atomiteorian kehittäminen mahdollisti röntgenkoneen,
elektroniikan ja aikanaan yhtälailla aurinkopaneelit kuin
ydinvoimankin, mutta sen pohjalta luotiin myös ydinaseet.
Alfred Nobel omisti ammattiuransa kemialle ja keksi monet
nykyaikaisista räjähdysaineista, mukaan lukien dynamiitin. Tarkoitus
oli auttaa kaivosteollisuutta, mutta samoja oivalluksia voitiin
soveltaa myös sodankäyntiin. Tunnontuskissaan Nobel testamenttasi
omaisuutensa rahastoitavaksi ihmiskunnan hyvinvointia edistävien
tekojen palkitsemiseen.
TEKNILLINEN KORKEAKOULU ON hyvätasoinen ja vaativa koulu, sen voin
sanoa omasta kokemuksesta vuosien - vähän turhankin monien - opintojen
jälkeen. En hetkeäkään epäile, etteikö tämän koulun kasvatti osaisi
erinomaisesti kysyä "miten" ja joskus jopa vastatakin siihen.
On kuitenkin yksi kysymys, jota tässäkään jutussa ei ole vielä
kysytty, nimittäin "miksi", joka on insinöörin ammattietiikan kannalta
erittäin keskeinen kysymys. Kuten maailman tapahtumat päivittäin meitä
muistuttavat, teknologian inhimilliset vaikutukset ratkaisee sen
käyttötapa.
TEEKKARI KERNAASTI KESKITTYY vain menestymään omalla erikoisalallaan ja
kiusaus ulkoistaa liialliset yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja eettiset
pohdinnat on suuri. Me olemme kuitenkin mahdollisuuksien ammattikunta,
se joka tekee työkalut niin hyvän kuin pahankin palvelukseen. Siksi
meille väistämättä kuuluu vastuutakin.
En nyt tarkoita, että hyväsydämisen teekkarin pitää ruveta
kieltäytymään kaikkien monikansallisten firmojen työtarjouksista,
käyttämään vain reilun kaupan softaa ja heilumaan kadulla "ihmisille
ainainen vappu" -kylttien kanssa. Mutta olkaa kiinnostuneita maailmasta
Otaniemen ulkopuolella, välittäkää muidenkin huolista ja miettikää
miten silmäänne sattuvan vääryyden voisi korjata.
Insinööri voi liioittelematta sanoa tekevänsä työtä paremman
maailman puolesta, mutta jos sitä tekee kammioon sulkeutuneena, voi
käydä nobelit. Toisin sanoen, muistakaa aina välillä kysyä myös "miksi".