Miten voit?

Pekka Tuominen

OLEN VASTIKÄÄN LIPSAHTANUT, paljolti sattuman kaupalla, diplomi-insinööriopintojeni ohella ensin avustajaksi ja nyt toimittajaksi teekkarilehteen. Siirtymä teekkarista toimittajaksi on vaatinut aivojeni hermotiehyiden uudelleen ohjelmoimista. Nyt niiden pitäisi kysyä insinöörin peruskysymyksen "miten" lisäksi journalistin kysymyksiä "mitä, kuka, missä, milloin" sekä ennen kaikkea "mitä sitten".

Ensisilmäyksellä journalistin kysymykset vaikuttavat suuremmalta palalta purtavaksi, mutta kysymystä "miten" ei pidä väheksyä. Insinöörin työtä on tehdä asiat mahdollisiksi ja tekniikka on mahdollisuuksien tiedettä. Tai kaunopuheisemmin ilmaistuna insinööri soveltaa tieteen tuloksia ihmiskunnan palvelukseen.

"Miten" on ero kaukolämmön ja nuotion välillä, katuvalaistuksen ja soihdun, lähijunan ja aasin, pakastealtaan ja keihään, internetin ja savumerkkien sekä röntgenlaitteen ja suoneniskun välillä. "Miten" on myös ero rynnäkkökiväärin ja nuijan, ohjuksen ja puhallusputken sekä panssarivaunun ja sotaratsun välillä.

IHMISEN KEKSELIÄISYYTTÄ VOI  soveltaa niin hyvään kuin pahaankin - kiusallinen juttu niille, joiden ammattina on keksiminen. Tautien mikrobiteorian keksiminen mahdollisti rokotteet, karanteenin ja monet nykyaikaiset lääkkeet, mutta se sai aikaan myös pirullisten bioaseiden kehittelyn. Atomiteorian kehittäminen mahdollisti röntgenkoneen, elektroniikan ja aikanaan yhtälailla aurinkopaneelit kuin ydinvoimankin, mutta sen pohjalta luotiin myös ydinaseet.

Alfred Nobel omisti ammattiuransa kemialle ja keksi monet nykyaikaisista räjähdysaineista, mukaan lukien dynamiitin. Tarkoitus oli auttaa kaivosteollisuutta, mutta samoja oivalluksia voitiin soveltaa myös sodankäyntiin. Tunnontuskissaan Nobel testamenttasi omaisuutensa rahastoitavaksi ihmiskunnan hyvinvointia edistävien tekojen palkitsemiseen.

TEKNILLINEN KORKEAKOULU ON hyvätasoinen ja vaativa koulu, sen voin sanoa omasta kokemuksesta vuosien - vähän turhankin monien - opintojen jälkeen. En hetkeäkään epäile, etteikö tämän koulun kasvatti osaisi erinomaisesti kysyä "miten" ja joskus jopa vastatakin siihen.

On kuitenkin yksi kysymys, jota tässäkään jutussa ei ole vielä kysytty, nimittäin "miksi", joka on insinöörin ammattietiikan kannalta erittäin keskeinen kysymys. Kuten maailman tapahtumat päivittäin meitä muistuttavat, teknologian inhimilliset vaikutukset ratkaisee sen käyttötapa.

TEEKKARI KERNAASTI KESKITTYY vain menestymään omalla erikoisalallaan ja kiusaus ulkoistaa liialliset yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja eettiset pohdinnat on suuri. Me olemme kuitenkin mahdollisuuksien ammattikunta, se joka tekee työkalut niin hyvän kuin pahankin palvelukseen. Siksi meille väistämättä kuuluu vastuutakin.

En nyt tarkoita, että hyväsydämisen teekkarin pitää ruveta kieltäytymään kaikkien monikansallisten firmojen työtarjouksista, käyttämään vain reilun kaupan softaa ja heilumaan kadulla "ihmisille ainainen vappu" -kylttien kanssa. Mutta olkaa kiinnostuneita maailmasta Otaniemen ulkopuolella, välittäkää muidenkin huolista ja miettikää miten silmäänne sattuvan vääryyden voisi korjata.

Insinööri voi liioittelematta sanoa tekevänsä työtä paremman maailman puolesta, mutta jos sitä tekee kammioon sulkeutuneena, voi käydä nobelit. Toisin sanoen, muistakaa aina välillä kysyä myös "miksi".