Polyteekkari |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
Johanna Mitjonen
POLYTEEKKARIN PÄÄJUTTUNA on tällä kertaa artikkeli
opiskelijavanhemmuudesta. Paljastan artikkelin skuupin: on mahdollista
opiskella ja perustaa perhe! Haastatellut teekkarit olivat vieläpä
hävyttömän onnellisia ja tasapainoisia perheellisiä nuoria aikuisia.
Lasten lisäksi heitä yhdisti myös toinen yhteinen nimittäjä:
parisuhde. Opiskelevan yksinhuoltajan tarina olisi saattanut olla
erilainen. Jutussa selviää esimerkiksi, että yllätysvauva tuo
yllättävän pienen äitiyspäivärahan opiskelijalle.
SEMINAARISSA "Vanhemmuus, opiskelu ja työ - mahdollinen yhtälö?" YTHS:n
lääkäri Aira Virtala oli puhumassa opiskelijoiden perhesuunnittelusta.
Virtala kannusti - melkeinpä patisti - opiskelijoita lapsentekoon
kertomalla faktoja lisääntymiskyvyn vähenemisestä: "Naisen
hedelmällisin ikä päättyy 25 vuoden iässä. Kyky saada lapsia on jo
huomattavasti alhaisempi 30-vuotiaana."
Tehtyäni viisi vuotta pääkaupunkiseudun päiväkodeissa töitä
suosittelen kuitenkin, että vaikka munasarjojen toiminta olisikin
hidastumassa, kannattaa lapsentekoa aina harkita. Sen verran paljon
olen nähnyt perheitä, joissa vanhemmuus on kriisissä.
JOKAISELLE MEISTÄ elämänkumppania ei edes löydy heti parikymppisenä,
joten perheen perustaminen jää automaattisesti valmistumisen jälkeiseen
aikaan. Ja toiset meistä haluavat hummailla kolmekymppisiksi asti!
Totta kai tästä on Virtalan mainitsemia seurauksia: koska
suomalainen nainen sekä kouluttautuu että hankkii lapsia ja vieläpä
rilluttelee, lapsettomuus uhkaa. Näin etenkin uranaisten kohdalla. Tämä
kaikki näkyy tilastoissa: noin 60 000 vuonna 2005 syntyneestä
vauvasta 1555 lasta saatiin hedelmöityshoitojen tuloksena.
MUITAKIN ongelmia on. Kun perhettä perustetaan valmistumisen jälkeen, moni nuori nainen kokee karvaan pettymyksen. Useat heistä ovat kertoneet työhaastattelutilanteessa tuntuvan siltä, että pitäisi luvata, ettei ole hankkimassa lapsia, jotta saisi paikan. Työnantajalla ei ole kuitenkaan oikeutta kysyä tämän tyyppistä kysymystä, ei ainakaan suoraan.
Tällä hetkellä yhteiskunnassamme toivotaan, että jos isät jäisivät
kotiin, kustannukset tasautuisivat lapsen vanhempien työnantajien
kesken nykyistä enemmän. Ongelmana on kuitenkin se, että nykyinen
korotus ei takaa miesten kotiin jäämistä, saatikka paranna naisten
asemaa työmarkkinoilla.
Esimerkiksi Ruotsissa korvauksen taso on ollut jopa 90 prosenttia,
ja mahdollisuudet jakaa vanhempien vapaita molempien vanhempien kesken
ovat huomattavasti suuremmat kuin Suomessa. Silti isät käyttävät vain
17 prosenttia kaikista lapsen syntymään liittyvistä kotiin jäämiseen
oikeuttavista päivistä.
VAIHTOEHTOAKIN on tarjottu. Kansanedustaja Tarja Cronbergin (vihr)
lakialoite perhevapaiden kustannusten tasaamisesta on saanut
palstatilaa. Cronberg tarjoaa paremmaksi ratkaisuksi
tasausjärjestelmää, joka on myös Ruotsista peräisin. Siellä kaikista
palkoista maksetaan 2,2 prosenttia niin sanottua vanhempainvakuutusta.
Ehkäpä tästä johtuu, että Ruotsissa nuoret naiset eivät ole
leimallisesti pätkätöissä eikä heitä vieroksuta työmarkkinoilla.
NYT AVOIMENA kysymyksenä onkin, onko päättäjillä poliittista tahtoa
puuttua tähän nuoria naisia työelämässä sortavaan asiaan ja jatkaa
perhepoliittisten etuuksien kehittämistä.
Pelkästään nuoria naisia on nimittäin turha syyllistää syntyvyyden
laskemisesta. Juuri työnantajien asenteista johtuen nuoren naisen asema
työmarkkinoilla on huono. Jossain vaiheessa yhteiskunnan on
ymmärrettävä kuinka typerää on, että ensin naiset koulutetaan, mutta
sitten itse työllistyminen on vaikeaa. Paljon kertookin se, että
naisjohtajat ovat useammin lapsettomia, kun taas miesjohtajilla on
tilastollisesti paljon lapsia.
Yksi nuorten naisten vastaisku onkin lastentekolakko, http://www.vino.fi/lakko.