Munasoluja ei ole loputtomasti

Johanna Mitjonen

POLYTEEKKARIN PÄÄJUTTUNA on tällä kertaa artikkeli opiskelijavanhemmuudesta. Paljastan artikkelin skuupin: on mahdollista opiskella ja perustaa perhe! Haastatellut teekkarit olivat vieläpä hävyttömän onnellisia ja tasapainoisia perheellisiä nuoria aikuisia.

Lasten lisäksi heitä yhdisti myös toinen yhteinen nimittäjä: parisuhde. Opiskelevan yksinhuoltajan tarina olisi saattanut olla erilainen. Jutussa selviää esimerkiksi, että yllätysvauva tuo yllättävän pienen äitiyspäivärahan opiskelijalle.

SEMINAARISSA "Vanhemmuus, opiskelu ja työ - mahdollinen yhtälö?" YTHS:n lääkäri Aira Virtala oli puhumassa opiskelijoiden perhesuunnittelusta. Virtala kannusti - melkeinpä patisti - opiskelijoita lapsentekoon kertomalla faktoja lisääntymiskyvyn vähenemisestä: "Naisen hedelmällisin ikä päättyy 25 vuoden iässä. Kyky saada lapsia on jo huomattavasti alhaisempi 30-vuotiaana."

Tehtyäni viisi vuotta pääkaupunkiseudun päiväkodeissa töitä suosittelen kuitenkin, että vaikka munasarjojen toiminta olisikin hidastumassa, kannattaa lapsentekoa aina harkita. Sen verran paljon olen nähnyt perheitä, joissa vanhemmuus on kriisissä.

JOKAISELLE MEISTÄ elämänkumppania ei edes löydy heti parikymppisenä, joten perheen perustaminen jää automaattisesti valmistumisen jälkeiseen aikaan. Ja toiset meistä haluavat hummailla kolmekymppisiksi asti!

Totta kai tästä on Virtalan mainitsemia seurauksia: koska suomalainen nainen sekä kouluttautuu että hankkii lapsia ja vieläpä rilluttelee, lapsettomuus uhkaa. Näin etenkin uranaisten kohdalla. Tämä kaikki näkyy tilastoissa: noin 60 000 vuonna 2005 syntyneestä vauvasta 1555 lasta saatiin hedelmöityshoitojen tuloksena.

MUITAKIN ongelmia on. Kun perhettä perustetaan valmistumisen jälkeen, moni nuori nainen kokee karvaan pettymyksen. Useat heistä ovat kertoneet työhaastattelutilanteessa tuntuvan siltä, että pitäisi luvata, ettei ole hankkimassa lapsia, jotta saisi paikan. Työnantajalla ei ole kuitenkaan oikeutta kysyä tämän tyyppistä kysymystä, ei ainakaan suoraan.

Tällä hetkellä yhteiskunnassamme toivotaan, että jos isät jäisivät kotiin, kustannukset tasautuisivat lapsen vanhempien työnantajien kesken nykyistä enemmän. Ongelmana on kuitenkin se, että nykyinen korotus ei takaa miesten kotiin jäämistä, saatikka paranna naisten asemaa työmarkkinoilla.

Esimerkiksi Ruotsissa korvauksen taso on ollut jopa 90 prosenttia, ja mahdollisuudet jakaa vanhempien vapaita molempien vanhempien kesken ovat huomattavasti suuremmat kuin Suomessa. Silti isät käyttävät vain 17 prosenttia kaikista lapsen syntymään liittyvistä kotiin jäämiseen oikeuttavista päivistä.

VAIHTOEHTOAKIN on tarjottu. Kansanedustaja Tarja Cronbergin (vihr) lakialoite perhevapaiden kustannusten tasaamisesta on saanut palstatilaa. Cronberg tarjoaa paremmaksi ratkaisuksi tasausjärjestelmää, joka on myös Ruotsista peräisin. Siellä kaikista palkoista maksetaan 2,2 prosenttia niin sanottua vanhempainvakuutusta. Ehkäpä tästä johtuu, että Ruotsissa nuoret naiset eivät ole leimallisesti pätkätöissä eikä heitä vieroksuta työmarkkinoilla.

NYT AVOIMENA kysymyksenä onkin, onko päättäjillä poliittista tahtoa puuttua tähän nuoria naisia työelämässä sortavaan asiaan ja jatkaa perhepoliittisten etuuksien kehittämistä.

Pelkästään nuoria naisia on nimittäin turha syyllistää syntyvyyden laskemisesta. Juuri työnantajien asenteista johtuen nuoren naisen asema työmarkkinoilla on huono. Jossain vaiheessa yhteiskunnan on ymmärrettävä kuinka typerää on, että ensin naiset koulutetaan, mutta sitten itse työllistyminen on vaikeaa. Paljon kertookin se, että naisjohtajat ovat useammin lapsettomia, kun taas miesjohtajilla on tilastollisesti paljon lapsia.

Yksi nuorten naisten vastaisku onkin lastentekolakko, http://www.vino.fi/lakko.