Polyteekkari |
Polyteknikkojen partioklubi, Teepakki järjestää jäätikkövaelluskurssin Pohjois-Norjassa kesällä 2007.
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
|
![]() |
![]() |
Johanna Mitjonen
Hankkeen puuhamiehinä toimivat Joel Ormala ja Lars Baarman.
Molemmat vakuuttavat, että kurssille halajavan ei tarvitse olla kokenut
eränkävijä tai huippukunnossa osallistuakseen kurssille. Ideana on
juuri se, että jäätiköllä liikkuminen opetetaan.
Perusasioiden kuten teltan pystyttämisen ja leiriolosuhteiden
kestämisen pitää kuitenkin luonnistua. "Jos tietää mikä on trangia, on
hyvä, ja jos tietää kuinka sitä käytetään, on jo varmasti ekspertti",
kuvailee Ormala. Isoin vaatimus on se, että varusteita pitää löytyä,
kuten tavalliset kovapohjaiset vaelluskengät jäätiköllä kävelyyn.
Poikien oma viimekesäinen reissu Alpeilla antoi kimmokkeen
järjestettävälle kurssille. He olivat vaeltamassa paikassa, jossa
jäätiköllä liikkumisen taitoja olisi kipeästi kaivattu.
Eräällä päiväretkellä pojat näet päätyivät jäätikölle ja ajautuivat
tilanteeseen, jossa teltalle johtavalle reitille oli muodostunut
valtava railo. "Siellä se teltta näkyi 200 metrin päässä, mutta luokse
ei päässyt."
Tässä vaiheessa oli pakko tehdä valintoja. Mennäkö takaisin samaa
reittiä, joka ei juuri houkutellut, koska reitiltä oli löytynyt
varmistuskiinnikkeitä, joita heillä ei ollut. "Yksi vaihtoehto olisi
ollut suunnata jäätikölle, joka vaikutti itsemurhalta. Loput
vaihtoehdot olivat lähteä soittamaan hätäpuhelimeen tai yöpyä ilman
telttoja", pojat kuvaavat käsillä ollutta tilannetta.
He sanovatkin, että silloin tehty päätös oli varmasti isoin päätös, jonka he ovat koskaan tehneet.
Lopulta pojat päättivät mennä samaa reittiä takaisin. Tällöin piti
juosta aikaa vastaan, ettei pimeä yllätä. Ruokaa he eivät ehtineet
päivän aikana tehdä, vaan pureskelivat kuivalihaa matkalla. Tuuriakin
oli onneksi matkassa. Oli satanut lunta ja se helpotti reittiä, koska
lumi auttoi sitomaan irtonaista soraa, jolloin kalliota oli helpompaa
tulla alas.
Kesällä vastaavanlaisia tilanteita ei tule vastaan, koska
järjestettävälle vaellukselle mukaan on tulossa kaksi monivuotisen,
kansainvälisen vuoristo-opas tutkinnon suorittanutta opasta apureineen.
Vaelluksella on valittavana kaksi eritasoista ryhmää. Alppivaellusryhmä
on suunniteltu ihmisille, jotka eivät aikaisemmin ole harrastaneet
kiipeilyä tai ole olleet jäätiköillä.
Tavoitteena on, että kurssin jälkeen kävijällä on tarvittavat tiedot
ja taidot itsenäiseen liikkumiseen jäätiköillä ja jyrkillä
lumiseinämillä. Näitä ovat esimerkiksi kuinka liikutaan köysistössä
sekä jyrkillä lumiseinämillä ja miten pelastetaan henkilö railosta.
Mount Blancille kiipeämisen pitäisi kurssin oppien jälkeen luonnistua.
Alppikiipeilyryhmä on suunnattu kiipeilyä enemmän harrastaneille.
Osallistujat oppivat kallio- ja harjannekiipeilyä sekä vaativammille
huipuille, kuten Matterhornille kiipeämisen.
Taitojen karttumisen lisäksi vaellus tarjoaa loistavan irtioton
arjesta. Ormala kertoo kuinka vaelluksella päivärytmi pelkistyy
vaeltamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. "Se on vapauttavaa! Mahtavaa on
myös se, että voi vapaasti valita mihin suutaan lähtee."
Pojat tuumivatkin, että kun taidot kurssilla karttuvat, he haluavat
suunnata uudestaan Mount Blancille, sitten ehkä Kilimanjarolle.
Vuoriahan maailmassa riittää.