Lähde kesällä seikkailemaan jäätikölle

Polyteknikkojen partioklubi, Teepakki järjestää jäätikkövaelluskurssin Pohjois-Norjassa kesällä 2007.

Johanna Mitjonen

 Hankkeen puuhamiehinä toimivat Joel Ormala ja Lars Baarman.  Molemmat vakuuttavat, että kurssille halajavan ei tarvitse olla kokenut eränkävijä tai huippukunnossa osallistuakseen kurssille. Ideana on juuri se, että jäätiköllä liikkuminen opetetaan.

Perusasioiden kuten teltan pystyttämisen ja leiriolosuhteiden kestämisen pitää kuitenkin luonnistua. "Jos tietää mikä on trangia, on hyvä, ja jos tietää kuinka sitä käytetään, on jo varmasti ekspertti", kuvailee Ormala. Isoin vaatimus on se, että varusteita pitää löytyä, kuten tavalliset kovapohjaiset vaelluskengät jäätiköllä kävelyyn.

Poikien oma viimekesäinen reissu Alpeilla antoi kimmokkeen järjestettävälle kurssille. He olivat vaeltamassa paikassa, jossa jäätiköllä liikkumisen taitoja olisi kipeästi kaivattu.

Eräällä päiväretkellä pojat näet päätyivät jäätikölle ja ajautuivat tilanteeseen, jossa teltalle johtavalle reitille oli muodostunut valtava railo. "Siellä se teltta näkyi 200 metrin päässä, mutta luokse ei päässyt."
Tässä vaiheessa oli pakko tehdä valintoja. Mennäkö takaisin samaa reittiä, joka ei juuri houkutellut, koska reitiltä oli löytynyt varmistuskiinnikkeitä, joita heillä ei ollut. "Yksi vaihtoehto olisi ollut suunnata jäätikölle, joka vaikutti itsemurhalta. Loput vaihtoehdot olivat lähteä soittamaan hätäpuhelimeen tai yöpyä ilman telttoja", pojat kuvaavat käsillä ollutta tilannetta.

He sanovatkin, että silloin tehty päätös oli varmasti isoin päätös, jonka he ovat koskaan tehneet.

Lopulta pojat päättivät mennä samaa reittiä takaisin. Tällöin piti juosta aikaa vastaan, ettei pimeä yllätä. Ruokaa he eivät ehtineet päivän aikana tehdä, vaan pureskelivat kuivalihaa matkalla. Tuuriakin oli onneksi matkassa. Oli satanut lunta ja se helpotti reittiä, koska lumi auttoi sitomaan irtonaista soraa, jolloin kalliota oli helpompaa tulla alas.

Kesällä vastaavanlaisia tilanteita ei tule vastaan, koska järjestettävälle vaellukselle mukaan on tulossa kaksi monivuotisen, kansainvälisen vuoristo-opas tutkinnon suorittanutta opasta apureineen. Vaelluksella on valittavana kaksi eritasoista ryhmää. Alppivaellusryhmä on suunniteltu ihmisille, jotka eivät aikaisemmin ole harrastaneet kiipeilyä tai ole olleet jäätiköillä.

Tavoitteena on, että kurssin jälkeen kävijällä on tarvittavat tiedot ja taidot itsenäiseen liikkumiseen jäätiköillä ja jyrkillä lumiseinämillä. Näitä ovat esimerkiksi kuinka liikutaan köysistössä sekä jyrkillä lumiseinämillä ja miten pelastetaan henkilö railosta. Mount Blancille kiipeämisen pitäisi kurssin oppien jälkeen luonnistua.

Alppikiipeilyryhmä on suunnattu kiipeilyä enemmän harrastaneille. Osallistujat oppivat kallio- ja harjannekiipeilyä sekä vaativammille huipuille, kuten Matterhornille kiipeämisen.

Taitojen karttumisen lisäksi vaellus tarjoaa loistavan irtioton arjesta. Ormala kertoo kuinka vaelluksella päivärytmi pelkistyy vaeltamiseen, syömiseen ja nukkumiseen. "Se on vapauttavaa! Mahtavaa on myös se, että voi vapaasti valita mihin suutaan lähtee."

Pojat tuumivatkin, että kun taidot kurssilla karttuvat, he haluavat suunnata uudestaan Mount Blancille, sitten ehkä Kilimanjarolle. Vuoriahan maailmassa riittää.